Kaksoisneulan käyttöä ja talvikuoseja

Ennen joululomalle jäämistäni kävin ostamassa tukun uusia tarvikkeita ja inspiroivia kankaita. Jouluhässäköistä selviydyttyäni tartuinkin ensimmäiseen taitotasohaasteeseeni, jota olen jo pitempään miettinyt. Ompelemisen viimeisin vaihe on ehkä kaikkein töisevin reunan huolitteluineen, kiinnityksineen ja päälytikkauksineen. Kaksoisneula hoitelee kaksi tikkaussaumaa kerralla.

Katselin tutoriaaleja ja käyttövinkkejä, ja kävin ostamassa sekä kapean että leveämmän kaksoisneulan. Alooittaminen olikin sitten uskomattoman helppoa, ja mietinkin, miksi emmin käyttöönottoa niin kauan!

Periaatteessa kaksoisneula huolittelee samalla kääntöpuolen, koska alle muodostuu siksak-ommel ihan itsestään, mutta pidän saumurin reunahuolittelun jäljestä enemmän. Päälleompelua varten täytyy vain silittää käänne ensin huolella, sillä kiinnitystä nurjalle puolelle ei tule. Saumurin reunavahvistus auttaa myös tuntemaan reunan paremmin.

Minulle ei tapahtunut mitään alkukommelluksia, vaan kaikkeen varautuneena olinkin ihmeissäni sujuvasta koneeni käynnistä - kaksi neulaa rinnakkain on todella ryhdikäs näky ja jälkikin ilo silmälle:)!

Ostin Eurokankaasta tämän ruskeanharmaan talvikukkakuosisen trikoon ja muuntelin Noshin tunikan peruskaavaa lisäämällä upotetut sivutaskut ja savupiippukauluksen. Kaulus tekee puserosta lämpimän.

Muuntelin Noshin tunikakaavaa myös vyötäisiltä hieman kaartuvaksi, se lisää istuvuutta.

Velourkaulahuiveja olen ommellut ehkä enemmän kuin kehtaan edes myöntää ;), mutta käytän kyllä niitä kaikkia mielialan ja muun pukeutumisen mukaan. Tämä lämpimänruskeasta, poltetun oranssin, turkoosin ja luonnonvalkoisen yhdistelmä on yksi suosikeistani.

Tämän tuubihuivin juju on toiseen  pitkään reunaan upotettu hapsunyöri. En ole ihan varma tuliko tähän hieman hapsuverhoefekti, mutta kaikkea pitää kokeilla :)!

Ompelin myös pehmeitä paketteja - yöpaitasetit pienelle tytölle ja pojalle sekä jotain muuta pientä.

Väriskaalat ovat pastellisävyjä ja pehmeitä trikoita muun muassa Majapuulta sekä pojalle tumman sinistä höyhenkuosia höyhensaarille.

Neulemateriaaleja ja kaavojen muuntelua

Työstän kaikkein mieluiten erilaisia trikoomateriaaleja, välikausivaatteiksi tukevaa trikoota tai interlockia ja kesävaatteisiin viskoositrikoota ja ohuempia materiaaleja. Trikoo käy materiaalina suurimpaan osaan arki-, työ ja liikuntavaatteista. Kokemuksen kautta syntyy käsitys, miten trikoota työstetään ja tuetaan, ja millaisiin käyttöihin minkäkinlainen laatu käy.

Väripaneelien ompelu trikoosta on erityisen haastavaa, koska elastisuuden vuoksi se joustaa kahteen suuntaan. Kun ompelen paneeleja yhteen, saumaan trikoon saumurilla ja ompelen päälypuolelle tukitikkauksen yleensä tummempaan materiaaliin, niin tikkaus ei välttämättä näy. Höyrysilitys poistaa  kankaan aaltoilun ja palauttaa kankaan ryhdin. 

Paloja joutuu silittämään kokoamisen aikana jopa kymmeniä kertoja. Venyvimpiin kohtiin käytän sauman alle piilotettavia tukinauhoja, mutta kaulukseen saa kätevän yksityiskohdan intianpuuvillanauhoista. Kun löytää vielä jonkin mukavasti kuvioidun nauhan, vaatteeseen tulee kivan näköinen huolittelulisä!

Tämä sininen tunika on muunnos Noshin tunikamallista. Muokkasin helmasta tasaisen ja lisäsin sivusaumoihin upotetut taskut. Etukappaleessa on neljä paneelia: kaksi pysty- ja kaksi vaakaraitaa.Takakappale on yhtenäinen ja samasta tummansinisestä trikoosta kuin vasen hiha ja etukappaleen ylempi vaakaraita. Oikean hihan alaosa on Peace-trikoota; se tuo kontrasta siniseen. Kaula-aukko on tummansinistä resoria.

Noshin kaavasta olen tehnyt myös alla vasemmalla olevan siksak-kuvioisen trikoopuseron, jossa on myös sivusaumoihin upotetut taskut: niistä en luopuisi! Kuvion kohdistaminen on vain yllättävän hankalaa, kun kohdistettavana on lisäksi etu- ja takakappaleen taskupalat. OIkeanpuoleinen perhosneuletunika on Ottobren Relaxed-malli; hihoihin vaihdoin myöhemmin mustasta trikoosta alaosat: siksak-raitainen neule oli liian raskas.

Lämpimiä kaulaliinoja ja tuubeja

Kokeilin epätavallista kaulahuivimateriaalia, joustovelouria. Se on kankaana niin ihoystävällistä, että se mielletään usein vauvanvaatteiden materiaaliksi tai oloasuihin. Tein kokeilun, jossa ompelin velourpaloista putken, joka pituudeltaan yltää pari kierrosta kunnolla kaulan ympäri. Kokeiluni osoittautui todella toimivaksi. Materiaali on erittäin lämmin ja kosteutta hylkivä. Niinpä hengitysilma ei huurru tai jäädy kasvojen edessä olevalle alueelle.

Nyt minulla on vaikka minkävärisinä yhdistelminä näitä kaulaliinoja! Peruspalan koko on leveydeltään 39 cm ja pituudeltaan 44 cm. Teen yhden palan raidallisena: palassa on yksi 20 cm pala perusväriä ja kolme 8 cm palaa raitoina. Palat ompelen yhteen, taitan kaksin kerron nurinpäin ja jätän kääntöaukon pitkälle sivulle, niin päät tulevat siististi ommelluiksi.

Samettisen pehmeä tuubi on myös helppo ommella: leikkaan 150 cm kankaan leveydeltä 50 cm leveän palan, ompelen pitkän sivun kiinni ja jätän siihen kääntöaukon. Päät jätän vielä auki. Kun olen ommellut sivun, käännän liinan oikein päin. Pujotan käteni sivun kääntöaukosta ja nappaan molemmat avonaiset päät aukosta ulos. Kohdistan sauman ja tarkistan, ettei tuubi mene vahingossa ommellessa kierteelle. Ompelen sivut yhteen ja vedän ne aukosta pois. Nyt huivi on tuubin mallinen. Ompelen sivun kääntöaukon siististi umpeen. Tuubihuivin ompeluun on monta hyvää havainnollistavaa videota ja kuvallista ohjetta muualla netissä.

Tuubeja olen ommellut myös pehmeistä trikookankaista. Yksiväristen vaatteiden kera värikäs tuubihuivi tuo särmää. Olen ommellut perusväreistä myös yksivärisiä tuubihuiveja, jolloin asuste tasoittaa muuten värikästä asua.