Minun elämäni kohokohtia eivät ole olleet suuret seikkailut tai veret seisauttavat yllätykset. Muistan paljon hienoja tilanteita, jolloin olen kokenut syvää onnea ja haltioitumista, mutta niin paljon en ole koskaan kaivannut adrenaliinia, että huippuhetkiä hakisin ihan tarkoituksella. Tasainen ja sujuva arki on mielestäni elämän luksusta, sillä sen sujuminen ei ole aina itsestä kiinni; elämäänsä ei voi aina hallita niin, että kuoppia ei matkalle tulisi.
Kun ikää tulee aina vain enemmän, olen oppinut huomaamaan, että syvä tyytyväisyys tulee niistä asioista, jotka toistuvat aina: vuodenaikojen vaihtelu, kesän kaikki värit ja maut, syksyn vääjäämätön saapuminen aina aikaisemmin kuin olisi itse halunnut.
Olen oppinut iloitsemaan aluista, siitä, kun jokin alkaa ihan huomaamatta. Kesä tuli tänä vuonna juuri sillä tavalla - en ole koskaan istuttanut esimerkiksi kesäkukkia näin myöhään. Kesäkukkien istuttaminen on yksi niistä iloista, joista nauttii aina vain enemmän. Se merkitsee sellaisen vuodenajan taitoskohtaa, jolloin värit palaavat.
Olen oppinut nauttimaan myös hitaasta matkanteosta ja matkalla olemisesta; se on toisinaan jopa matkan tarkoitus - enemmän kuin perille pääseminen.
Asuntovaunureissuillamme suuntaamme yleensä etelään. Kuljen outojen paikkojen metsissä ja poluilla kuin kotonani; metsissä olen yleensäkin kotonani. Eteläisemmillä paikkakunnilla tiedän saavani maistella ahomansikoita, ja joskus saan vaelluksilleni kaverin vaikkapa jättietanasta koti selässään.
Ompeleminen taitaa olla harrastuksena myös luonnetta hyvin kuvaava; se vaatii paikoillaan olemista ja kärsivällistä matkantekoa. Ulospäin voi vaikuttaa siltä, että ompelukoneensa äärellä ahkeroiva tekee hiljaista ja tylsää työtä, mutta jokainen, joka on langennut kankaiden, kaavojen, visioiden ja toteuttamisen lumoon, tietää, kuinka rikas mielikuvamaailma pään sisällä voi olla.
Aina lopputulos ei vastaa näkyä tai mielikuvaa, mutta yhtään kertaa en ole kokenut vielä täydellistä pettymystä lopputuloksen suhteen - tiedän, että tuotoksella on käyttäjänsä, kun vain viimeistelen työn kuten tekisin sen itselleni. Tämä kukkatrikoo laskeutuu kuten viskoositrikoon pitääkin, ja tämä on mukava, kun työt taas alkavat.
Tein helmaan leveän kuminauharypytyksen, joka tuo paitaan ryhdikkyyttä. Puolihiha on kesäinen, mutta jo hieman peittäväkin.
Tämän kesän lempipaidat ovat silti nämä seuraavat Majapuun trikoosta ja lempitunikamallillani sovelletut versiot. Pidän todella paljon tästä T-paitamallista, joka istuu eturypytyksen ansiosta yläosaa täydellisesti, ja levenevää helmaa voi jatkaa vaikka mekkohelmaksi saakka. Tässä Majapuun trikoossa on herkät värit ja hento tähtien tuike.
Malli on todella käytännöllinen housujen ja leggareiden kanssa - kun T-paitoja on useampi, ei vaatekriisiä pääse syntymään yhtenäkään aamuna :)!
Majapuulta on myös tämä Peura-trikoo; väri on ihanan kesäinen ja kuvio saa mielikuvituksen lentämään.
Tässä on vielä yksi versio todella toimivasta perusmekon kaavasta Suuren Käsityön maaliskuun numerosta. Kankaana on Majapuun luomujoustocollege Garden tale. Tässä mekkomallissa joustocollege on erittäin toimiva kangas - malli on täydellisen istuva takaosan muotolaskosten ansiosta. Pidän siitä, että hartioita peittävät pienet hihat.
Kankaassa vilistelee pieniä satueläimiä :)!
Tämä trikootunika on Yoshiko Mizunon teoksesta Ompele vaatteita jokaiselle päivälle. Malli on hyvin yksinkertainen, mutta jujuna ovat täysin pyöreiksi leikatut trikookaitaleet, jotka aaltoilevat ilman rypyttämistä. Kaitaleiden huolittelu tuotti jonkin verran päänvaivaa...
Takaosa on turkoosia ja etuosa tummansistä interloc-trikoota.
Hihansuut huolittelin vain kääntämällä ja ompelemalla kaksoisneulalla. Kaitaleiden reunat olisi pitänyt malttaa jättää ihan vain huolittelematta, mutta se ei oikein käy perfektionistiselle luonteelleni, joten käänsin reunat ja tikkasin kaksoisneulalla.
Kesä meni ommellen, ja tilkkutäkkityö meinasi melkein rampauttaa minut, mutta se on jo toinen tarina :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti