Kevättä kuoseissa vaan ei keleissä

Katselen tätä tekstiä kirjoittaessani ulos työhuoneeni ikkunasta. Näkyä on vaikea uskoa toukokuun puolen välin näkymäksi: siellä täällä on vielä korkeita, roskaisia lumikasoja, harava odottelee takapihan sulamista ja lunta on tullut vaakasuoraan lisää koko aamun. Väkisinkin miettii - Suomen kesän kun tietää - kuinka lyhyeksi lämmin kausi voi jäädä, jos säät taas kääntyvät kylmenemään syyskuussa.

Oulun Löytö-Palasta kaivelin trikoolaatikosta tämän uskomattoman hehkuvan värisen kankaan. Mekkotehtaan Hilma-kaava sopi tähän kankaaseen erinomaisesti: lyhensin helman tunikamittaiseksi ja lisäsin kaksinkerroin taitetun mustan trikookaitaleen ryhdistämään helmaa.

Kun pitelin kangasta käsissäni, se toi mieleeni hehkuvan kuumat helleillat ja laskevan auringon. Sellaisia ei Suomen kesässä ihan hirveän paljon ole tarjolla, mutta sitäkin enemmän ne ovat sitten unelmoinnin kohde.

Helmaosassa elokuun aurinko on laskemassa tumman taivaanrannan siluetin taakse. Pyöreän oranssi kuvio ei toistu ihan symmetrisesti, mikä oli alkuperäinen ajatukseni, koska samalla piti huolehtia mustien vaakaraitojen kohdentamisesta. Kangasta ei vain ollut riittävän paljon, jotta olisin voinut kokeilla myös ympyröiden kohdentamista.

Mekkotehtaan Hilma-kaava on periaatteessa äärimmäisen yksinkertainen toteutettava. Kuminauharypytys ommellaan jokaiseen reunapalaan - etu- ja takaosan ja hihojen yläreunaan - erikseen ennen palojen kiinnittämistä toisiinsa. Yläosan ja helmapalojen kiinnittämisen yhteydessä saumanvara käännetään vyötäröllä kuminauhakujaksi, johon kuminauha on helppo pujottaa. Helmarypytyksestä tulee kauniin tasainen. Hihojen suissa on myös kuminauhaa.

Kaula-aukko muodostuu neliskulmaiseksi raglanmallin avulla, ja kaula-aukko on kesäisen vilpoisasti yhtä syvä sekä edestä että takaa.

Etuyläosan reunaan heti kuminauhavaran alareunaan kiinnitetään joko pitsikaitale tai jokin muu solmittava nauha. Valitsin mekon sävyisen satiininauhan, johon lisäsin päihin helmet stoppareiksi.

Ja helma reunaan lopuksi signeeraus :)!

Kivoja kuoseja kesäksi

Suuressa Käsityölehdessä (3 / 2017) oli useampikin hyvännäköinen kesämekkokaava. Ehdin kokeilla niistä kahta. Tästä lyhythihaisesta ja hieman kellohelmaisesta mallista on lehdessä erilaisia versioita, mutta tämä yksinkertainen malli toimii tukevan trikoon ja ohuen college-neuloksen kanssa todella hyvin. 

Pallokuvioinen ohut collegeneulos on jonkun kotimaisen kankaantoimittajan malli, en vain muista, mistä sen tilasin. Tähän mekkomalliin se sopii erittäin hienosti.

Kaula-aukon ja hihansuut huolittelin ihan yksinkertaisella kasoisneulahuolittelulla, alla on Framilon-joustonauhaa napakoittamassa reunaa. Mekko tuntuu päällä todella mukavalta, ja kun kangas on vahvaa, mitään ylimääräisiä makkaroita ei pursuile mistään :).

Tästä samaisesta mallista tein myös limenvihreän version R-Collectionin Pop up -myymälästä läytämästäni collegekankaasta. Yksivärisenäkin mekko on hieno, ja käy vaikka neuletakin alle ja leggareiden kanssa vaikka talviasuna, kun kangas on ryhdikästä.

Yksivärisen kokonaisuuden kanssa on helppo löytää erilaisia, sopivia asusteita.

Tämä seuraava mekko on samasta Suuresta Käsityölehdestä. Nanson suunnittelija Minna Sillanpään Tilkut-trikoomekko taipui hieman sovellettuna tähän seuraavaan mekkomalliini. Kangas on Majapuulta Lillestoffin kukkaköynnöstrikoota.

Jouduin lyhentämään mallia itselleni sopivaksi, mikä tarkoitti hieman työlästä muotolaskosten siirtelyä. Laskoksia on edessä ja takana vyötärön kohdalla. Halusin myös hieman kesäisemmän version, joten lyhensin hihat 3/4-osapituisiksi.

Kukkakuvio on kookas, joten on ihan hyvä, että malli on aika yksinkertainen. Mallissa on raglanhihat ja kaula-aukko huolitellaan alavaran avulla.

Kyllä kelpaisi kesän tulla ainakin mekkojen puolesta :)!

Pop up -löytöjä ja lisää lämmintä muksuille

R-Collectionin kangasmyynti tulee aina liian hitaasti, sillä en koskaan tule ostaneeksi niin paljon metritavaraa, että se riittäisi. Tämän kevään myynnissä oli erityisen monipuolinen valikoima laadukkaita college-kankaita ja trikoita. Tämä seuraava huppari pojalle on yhdistelmä mustaa, luonnonvalkoista ja limenvihreää tukevaa collegea, ja kokemukseni mukaan näissä pysyvät värit myös hienosti.

Muuntelin Ottobren hupparin kaavaa, lisäsin helmaresorin ja etutaskut, ja lisäksi sommittelin väripaneeleja ihan omaksi ilokseni. Vuorellinen huppu on päältä musta ja sisäpuolelta luonnonvalkoinen, takaosa on kokonaan musta, hihat eri paria, samoin taskut. Taskujen mustavalkoinen kontrasti hämää katsomaan, että ne olisivat hieman eri korkeudella, ja se, mihin en ole ihan täysin tyytyväinen, on alahelma. Venytetty resori vetää mustat alakulmien palat hieman vinoon, mikä ei ollut tarkoitukseni.

Helmapalat ovat siis ihan kohdakkain, mutta resorin venytys vetää niitä vinoon. En jaksanut enää niitä kuitenkaan purkaa, sillä se olisi tarkoittanut myös vetoketjun uudelleen sovittamista. Tämä virhe menköön siis kokemuksen kartuttamisen piikkiin.

Se, mikä onnistui puolestaan hyvin, on vetoketjun yläosa ja kauluksen ja hupun liitos. Se näyttää hyvin siistiltä.

Tämä on vielä hieman reilun kokoinen, mutta menee kesällä varmasti takin tilalta.

Pusakan kaveriksi tein samasta R-Collectionin vahvasta kankaasta peruscollarit. Lahkeen suissa on samaa raidallista resoria kuin hupparissa, ja housun kauluksessa on sekä leveä kuminauha että nyörikuja.

Sivusaumaan upotin yllättävän mutkattomasti  käden mentävät taskut pienille tavaroille.

Tämän turkoosin trikoopuseron ompelin pienelle tytölle hihattoman liivihameen kaveriksi. Kaulukseen ompelin raitatrikoota poikittain leikattuna, josta tulee mukava harkkoefekti. Tämä suunta ei kuitenkaan veny yhtä paljon kuin vaakasuunta, joten se täytyy huomioida mitatessa. Trikoopuseron kaulus tulee mukavan litteäksi, kun sen huolittelee ompelukoneen kaksoisneulahuolitteluna.

Ompelen resorin ensin kaulukseen kiinni saumurilla oikea vasten nurjaa. Sen jälkeen käännän puseron oikein päin ja neulaan käänteen kaksin kerroin reunaan kiinni. Ompelen kapealla kaksoisneulalla kaitaleen kiinni resorin päältä. 

Saumanvarat jäävät kaitaleen alle piiloon. Näin syntyy ihan pirtsakka ja vähän erilainen kaula-aukon huolittelu.

Helmaan ompelin Elsa-sarjan silitettävän ompelumerkin. Silitän siis merkin ensin paikalleen, ja kiinnitän sen tukevasti reunaompeleella.

Tämä pusero on siis liivimekon kaveri.

Znokin Retropuu-kankaassa on samaa turkoosin sävyä. Toki aluspaitojen väri voi olla myös keltainen, punainen, ruskea ja valkoinen. Kangas on mielestäni hyvin iloinen.

Hihansuut ja kaula-aukon huolittelin valkoisella resorilla. Edessä on kookas kengurunpussitasku, mikä naamioituu kankaaseen aika hyvin.

Pikkumekkonen käy hyvin sellaisenaan myös helteellä - kunhan niitä sitten vain tulisi :)!

Tässä seuraavassa muuntelin perustrikoopuseron kaavaa lisäämällä olkasaumoihin perhosfrillat.

Mittasin kaarevat puolikuun muotoiset palat sillä tavoin, että rypytyksineen ne yltävät etu- ja takahihasaumojen puolen välin tienoille. Kiinnitin rypytetyt frillat ensin olkasaumoihin ja vasta sen jälkeen ompelin hihat paikalleen.

Kirahvitrikoon olen joskus tilannut Kankaita.comista, ja kirahvin selässä ratsastaa Elsa-sarjan silitettävä lumiukko-ompelumerkki.

Tässä vielä yksi setti collegepuseroa ja housuja pienelle tytölle. Kangas on R-Collectionin luonnonvalkoista, toiselta puolelta pehmeäksi harjattua collegea. Raitaresorin ostin viime kesänä Keskisen kyläkaupasta.

Ompelin kuminauhan tilalta housun kaulukseen myös raitaresorin. 

Sekä lahkeensuussa että puseron helmassa on Hello Kitty silitettävä ompelumerkki. Näitä ompelumerkkejä ostin jonkinlaisen nivaskan Lidlistä, kun niitä kerran sieltä bongasin. Olivat erittäin edullisia, ja harmittaa, etten ottanut jemmaan vielä enemmänkin, sillä niitä on tarjolla hyvin harvoin.

Olen uurastanut sen verran muksuille varavaatteita, että kesä saa sen puolesta tulla mielihyvin :)!

Varavaatteita muksuille

Käytännön tarve ja keveämmät kelit tarkoittavat sitä, että mummolavierailuilla olisi lapsosilla hyvä olla vaihtovaatetta ulkoleikkien jälkeen. Kaivelin siis hukkapalojen kasojani ja ahkeroin monenlaisia alus- ja päällysvaatteita samoja peruskaavoja muunnellen. 

T-paidat ovat aina tarpeen. Kokoihin 122 ja 104 ei tarvitse paljon kangasta. Tummansinivalkoraitainen trikoo on Jyväskylän nettikangaskaupasta, ja siniroosakukkainen on Majapuun Lillestoff-mallistosta.






Seuraava setti pienelle tytölle sisältää perusleggingsit ja trikoopuseron, johon lisäsin helmaan poimutetun kaitaleen.

Pojan trikooleggings ja -pusero ovat R-Collectionin pop-up kangaslöytöjä. Peruspaitoja ja housuja kuluu enemmän kuin ehtii koskaan ahkeroida.

Limenvihreä ja musta perustrikoopusero on Hassut oliot -kangasta Löytö-Palasta, ja mustat housut ja pusero Eurokankaan trikoota.

Pienelle tytölle ompelin ihanasta lintukuvioisesta trikoosta pusero- ja leggings-setin, kaula-aukossa on luumunvärinen resori.

Tässä liivihameessa on mallimuunnokseni, jossa hihattomaan malliin lisäsin pienet perhoshihat ja helmaan kuminauhakujan. Pienet paikkataskut asettuvat vinosuuntaisesti ikään kuin hieman eri korkeudelle, mutta tokko tuo menoa haitanne :)!

Kesäisemmmille keleille tai hihattomaksi aluspaidaksi riitti tämä pienen pieni hukkapala pehmeää luomutrikoota.