Oivalluksia saumaamisesta

Olen ottanut haltuuni ompelukoneeni erilaisia käyttöominaisuuksia sekä harjoittelemalla tilkuille, mutta myös varioidessani erilaisten kaula-aukkojen ja saumojen huolittelua. 

Ompelen saumurilla kaulusresorin ensin kiinni nurjalle puolelle, käännän sitten resorin reunan saumanvarasilityksineen oikealle puolelle ja kiinnitän sen päälypuolelle kaksoisneulalla. Saumurisauma jää piiloon käänteen alle ja näkyviin jää vain siisti kaksoisneulan ommel. Käytän kahta eriväristä lankaa tarvittaessa: tässä esimerkissä petrolinsininen kehystää hieman resorin ulkopuolella ja tummansininen kulkee resorin reunan päällä.

Koneeni on Viking Husgvarna Emerald 116, ja sen ominaisuuksiin kuuluu paininjalan puristuksen säätö päädyssä olevasta vivusta. Ohjeen mukaisesti vivun kärki osoittaa normaalissa ompelussa suoraan ylöspäin eli kolmoseen. Kun olen ommellut erilaisia trikoopaloja ja paneeleja yhteen, olen huomannut, että paininjalan säädöllä pystyn vaikuttamaan myös siihen, että saumat eivät ala aaltoilla. 

Normaalipuristuksessa trikoo tahtoo venyä paininjalan alla, vaikka en itse vetäisi kangasta mihinkään suuntaan. Hyvin usein kangas työntyy hieman ryppyyn neulan edessä. Kun laitan puristuksen kohtaan 1 eli kuvassa näkyvään suuntaan, (ohjeen mukaan tätä puristusta käytetään hyvin ohuille kankaille, kuten sifongille) tämän ansiosta trikoosaumojen huolittelu sujuu myös erittäin hyvin ilman kankaan kiristymistä. Säädän tikinpituudeksi päälytikkaukseen myös 2,5 - 3.

Tämän palapelitrikoomekkosen ompelin Ottobre Desing Woman -lehden  5/2015 mallilla An Ordinary Day. Muokkasin mallia hihattomaksi eli poistin hieman senttejä olkavarren pyöriöistä ja muunsin V-kaula-aukon pyöreäksi. Tämän kaavan piirtäminen on todellista aivojumppaa :)! Värikäs trikoopala on Znok Desingnin uutuuskangas Paint Trikoo.

Samalla palapelikaavalla toteutin myös seuraavan harmaan trikootunikan. Saumat huolittelin perusompelukoneen taso-ompeleella, joka on samalla jousto-ommel. Paininjalan puristus oli edelleen ykkösessä, joten saumausjäljestä tuli hyvin tasainen. Palat yhdistin toisiinsa ensin saumurilla, ja ennen taso-ommelta silitin kaikki saumat ja palat tasaiksi. Taskunsuiden resorien huolitteluun käytin samaa jousto-ommelta.

Kokosin palapeliin tällä kertaa siis myös pitkät hihat ja kaavaan kuuluvan taskun. Taskunsuihin ja pyöreäksi muotoilemaani kaula-aukkoon käytin raidallista trikooresoria poikittain. Tässä suunnassa resori ei jousta niin hyvin kuin pitkittäissuunnassa, mutta siitä tulee kiva harkkoefekti.

Alkuperäisessä kaavassa taskut ovat varmaankin ihan sopusuhtaisessa kohdassa suhteessa käsiin, mutta olen pienikokoinen, joten joudun muokkaamaan kaavaa aina hieman lyhyemmäksi. Tämän mallin taskut jäävät hieman liian alas suhteessa helmaan, ja ne ovat myös ihan pikkuisen pienet.

Tähän samaan saumatarinaan voisin liittää myös mukaan kuvauksen sivusaumaan upotettujen taskujen kiinnittämisestä. Ostin Löytö-Palasta erittäin hyvää silitettävää tukinauhaa, joka on leveydeltään noin puolitoista senttiä. Ihan tukinauhan sivussa kulkee muutaman millin levyinen puuvillatukinauha. 

Kun teen sivutaskut, huolittelen ensin sekä etu- että takakappaleiden reunat saumurilla. Silitän taskukohtiin etu- ja takakappaleisiin tukinauhaa nurjalle puolelle hieman pitemmän pätkän taskunsuiden merkkien yli (merkki näkyy ihan himmeän ruskeana kuvassa). 

Sen jälkeen ompelen kaikki neljä taskukappaletta kiinni etu- ja takakappaleisiin merkittyihin kohtiin noin sentin etäisyydeltä reunasta. 

Silitän saumanvarat taskupussien puolelle. Ompelen etu- ja takakappaleet olkasaumoista yhteen ja kiinnitän hihat hihapyöriöihin saumurilla. 

Sen jälkeen neulaan etu- ja takakappaleet kiinni toisiinsa nuppineuloin - asettelen huolellisesti taskuosat kohdalleen. Kiinnitän kainaloista myös saumat kohdalleen nuppineulalla, ja aloitan pitkän sivusauman ompelun hihansuusta kainaloon saakka saumurilla, ja ompelukoneella kainalosta helmaan taskupussien kautta. Etu- ja takakappaleiden reunat olen huolitellut saumurilla jo aiemmin, joten ompelen sivut yhteen hieman saumurin sauman vierestä.

Tässä Löytöpalan harmaata kukkatrikoota ja Noshin tunikamallin muunnos savupiippukauluksineen ja upotettuine sivutaskuineen. Kaulus ei mene kaksin kerroin kuten talvikukkapuserossa, koska kauluksessa on korkeutta vain 15 cm (30 cm pala). Trikoo on hyvin pehmeää, joten kaulus laskostuu kauniisti.

Viidakon värit ja uuden vuoden lupaukset

Olen lisännyt ompeluharrastukseeni tason, johon en aiemmin pystynyt. Hankin sellaiset kuulokkeet, että voin nyt kuunnella ommellessani erilaisia puheohjelmia ja realitysarjoja, joita en muuten tulisi seuranneeksi. Aiemmin ompeluun keskittyminen oli niin intensiivistä, että se vei kaiken huomioni. 

Tulkitsen uudelle tasolle siirtymisen luontevuuden johtuvan siitä, että itse ompelutyö sujuu jo niin automaattisesti, että pystyn ajatuksissani seuraamaan myös kiinnostavia tarinoita ja ihmiskohtaloita. Tätä Znok Desingnin Leaves-viidakkokuosia ja nukatun collegekankaan yhdistelmää työstäessäni kuuntelin taidevalokuvaajan ajatuksia kuvaamisesta, taiteesta ja matkustamisesta, ja jollakin merkillisellä tavalla kuosi ja ohjelman sisältö kietoutuivat toisiinsa aika syvällisellä tasolla.

Kaavat muunsin jälleen kerran Noshin perustunikamallista: sekä edessä että takana on kaksi pystysuuntaista paneelia tummansinisestä nukatusta collegesta ja trikoosta. Trikookangas on hyvin tukevaa, joten se käy hyvin kaveriksi collegen kanssa. Tämä lämmin pusero ylläni otin vastaan todella juhlavan uudenvuoden avauksen Oulun kauppatorilla. 

Kun ompelin tunikaa, seurasin sivusilmällä luontokuvaajan matkaa eri puolilla maailmaa, ja yleensäkin kun katselen kuvia tai ohjelmia, saan niistä ideoita väriyhdistelmistä ja malleista. Ihastuin jotenkin tähän Znokin rehevään kuosiin, ja sain idean yhdistellä väripaneeleita hieman värileikkiin. 

Minulle on kertynyt aika paljon paloja hyvin monenlaisista ja monenvärisistä kankaista, joten pengon kasoja usein myös siitä näkökulmasta, mitkä värit ikään kuin lepäävät symmetrisesti toistensa vieressä. Jotta värejä voisi yhdistää, toki niiden pitää olla materiaaliltaan lähellä toisiaan ainakin pesun ja kutistumisen näkökulmasta. Sommittelin pitkän harkinnan jäålkeen seuraavan yhdistelmän: 

Hihoissa on tummansininen osio kyynärvarressa, ja olkavarressa on viininpunainen ja vaalean harmaa olkavarsiosa. Pusero-osat koostuvat tummansinisestä helmaosiosta, Leaves-trikoota on keskellä, ja yläosassa on pertrolinsininen trikoo sekä tummansininen kaula-aukon resori. Tuloksena on kuulemma hieman psykedeelinen kokonaisuus, mutta se antaa siivouspäivänä ekstrapaljon virtaa!

Väripaneeleiden yhdistäminen on aina haaste, mutta tuplahaaste siitä tulee, kun yhdistettäväksi tulevat vielä sivusaumoihin upotetut taskut.

Olen luvannut itselleni, että enää en pelkää mitään, joten teen niin paljon yksityiskohtia kuin inspiraationi ohjaa tekemään - en pelkää enää myöskään purkaa mitään tai pitää ylläni lopputuotoksia :)! Olen luvannut siis olla rohkea - tämä on mielestäni oikein hyvä motto aika moneen muuhunkin asiaan.

Alelöytö palasiksi ja pientä ajatustyötä

Ostin ennen joulua Kajaanin Sokoksen poistorekistä trikoopuseron, jonka kangas ei ollut niin omaa silmää miellyttävä mutta malli erittäinkin kaunis. Kääntelin vaatetta ympäri ja tarkastelin saumoja, millä tekniikalla poimutus ja V-mallinen kaula-aukko oli toteutettu. 

Kotona purin vaatteen sauma kerrallaan palasiksi uudelleenkaavoitusta varten, ja siinä riittikin näpertämistä: saumurin saumaus on hieman työläs purettava. Lopulta sain jonkinlaisen käsityksen palojen malleista, kuten yllä oleva kuva osoittaa; pusero on periaatteessa yksinkertainen toteutettava. Siinä on kolmesta palasta koostuva etuosa, takaosa ja puolipitkät hihat. Etupaloissa on laskosmerkit molemmissa kappaleissa, merkitsin laskosten suunnat ennen purkamista. Yläosan laskokset (taitetaan keskikohdasta ulospäin samoin kuin alaosan laskoksetkin) jäävät päälle käännettävien alavarojen alle. 

Uudelleenkaavoittaminen olikin sitten jo hieman päänvaivaa tuottava operaatio, sillä pusero oli kokoa liian pieni, ja halusin sekä hihoista että helmasta pidemmän. Käytin kaavoittamisessa apuna valmiita mallin suurennuspohjia ja aiemmin ompelemieni tunikoiden hihapyöriöitä esimerkiksi hihan kokoa suurentaessani. Eniten päänvaivaa tuotti etuyläosa, sillä siinä piti ottaa huomioon laskokset ja kiinteä alavara - etuyläosaa jouduinkin muokkaamaan ja sovittamaan useamman kerran. 

Ennen kuin lähdin purkamaan puseroa osiin, kuvasin kaikki saumojen kiinnitysten yksityiskohdat ja erityisesti etuyläosan alavaran upotusyksityiskohdat. Tästä olin myöhemmin iloinen, sillä ilman ohjetta olisi ollut hankala muistaa, millä tavalla upotus oli alun perin toteutettu.

Kun purin etuosan V-aukkoa, paljastui tapa, jolla alavarat on upotettu toisiinsa: kuvasta on hieman hankala erottaa yksityiskohtia, mutta siitä näkee, että oikeanpuoleisen yläosan avonainen muotolaskos on ommeltu nurjat puolet vastakkain reilusti avohakin yläpuolelle. Vasemman puolen avonainen muotolaskos käännetään oikeanpuoleisen palan päälle siten, että kiinni ommeltu muotolaskos jää palojen väliin oikeat puolet vastakkain, ja kaikki kerrokset ommellaan toisiinsa kiinni taas reilusti avohakin yläpuolelle. Kun palat kääntää oikeinpäin, on muodostunut yläosa, josssa on siisti V-mallinen kaula-aukko!

Kun kokeilin ensimmäistä luonnostelmaani  ja hain mallin oikeaa kokoa, käytin sellaista kangasta, joka soveltui harjoittelemiseen. Kuvan salmiakkikuvioinen ohut puuvillatrikoo muistuttaa materiaalina alkuperäistä puseroa, ja sen kanssa epäonnistuminen ei olisi niin haitannut :).

Yläosan kiinnitys, laskosten tekeminen ja kaula-aukon ompelu sujuivat kuitenkin yllättävän kitkattomasti. Ennen alavarojen ompelua ja kiinnittämistä olen huolitellut reunat saumurilla ja silittänyt tukikangasta alavaran pituudelta nurjalle puolelle. Etuosan ja takaosan kiinnityskin on yksinkertainen. Ompelin takaosan kaula-aukon reunaan ohuen huolittelukaitaleen. Sovitan olkapalat toisiinsa oikeat puolet vastakkain siten, että käännän etuosan alavaran leveydeltä olkasauman takaosan puolelle ja ompelen kerrokset yhteen. Käännettäessä sauma jää alavaran alle siististi.

Poimutan yläosan keskikohdasta kaksi laskosta ulospäin molempiin suuntiin, ja ne jäävät alavaran alle piiloon. Alaosan kohdistan yläosaan sopivaksi laskostamalla keskikohdasta kaksi laskosta myös molempiin suuntiin keskikohdasta poispäin, ja kiinnitän yläosan alaosaan nuppineuloilla oikeat puolet vastakkain. Yhteen saumaamisen jälkeen myös nurja puoli tunikasta on siistin näköinen.

Helmaa pidensin reilusti, ja tässä ensimmäisessä versiossa kaikkea on vähän liiankin reilusti :), mutta vaate on väljänäkin ihan kohtuullisen onnistunut, vaikka turhan iso onkin. 

Tästä lähdin sitten muokkaamaan kaikkia paloja hieman lisää. Kavensin takaosaa keskisaumasta, vähensin etuosan laskosvaroja ja sovittelin hihapyöriöitä vielä istuvammaksi. Toista versiota lähdin kokeilemaan jo ihan tositarkoituksella. Valitsin tummansinisen ohuen ja joustavan viskoositrikoon, joka on materiaalina kylläkin aika kesäistä.

Tämä onnistui jo oikeastaan aika moitteettomasti, tunika on kaikin puolin istuvampi, kaula-aukko ei ole liian antava, alavarat istuvat napakasti ja siististi ja laskokset ovat kohdallaan. Kangaskin on aika iloinen palloineen :)! Tässäpä sitä vierähti mukavasti pari lomapäivää!