Mallipeite tilkuista - syntymäpäiväprojekti

Talven suurin tilkkutyöprojekti on äitini 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi kokoamani mallipeitto. Peiton tarkoituksena on opastaa erilaisiin tilkkutyövaiheisiin ja -malleihin. 

Kaivelin äitini hyllystä tämän Rosemary Wilkinsonin oikein käyttökelpoisen tilkkutyöopuksen, jossa on esitelty erilaiset tilkkublokit ja työvaiheet hyvin perusteellisesti. 

Innostuin mallipeiton ajatuksesta, sillä siinä kokeillaan harjoituksen vuoksi suurin piirtein kaikkia perusblokkeja, joita voi varioida sitten muunlaisissa projekteissa. Lopputulos on myös hauskan näköinen. Vaikka kuvioita on monenlaisia, yhtenäisyyttä tuottaa samankaltainen värimaailma.

Teoksessa on hyvin seikkaperäinen ohjeistus vaihekuvineen, joita seuraamalla työ on helppo aloittaa ja työstää pala palalta. 

Hauskaa oli myös suunnitteluvaiheessa: oli vaikea valita värimaailma kaikista vaihtoehdoista:

Päädyin sinisävyisiin ja vaaleisiin kankaisiin, joita yhdistää reunoilla Marimekon tummansinikeltainen ihana Jaspi-kangas. Tausta on valmista ohutta tikkivanua Eurokankaasta.

Tästä tämä sitten lähti: osaan paloista kokeilin leikkurin käyttöä, mutta kaarevissa muodoissa pienet kangassakset osoittautuivat kätevimmiksi. 

Palat numeroidaan tai aakkostetaan leikkuuvaiheessa; kannattaa järjestää palat myös rautaiseen järjestykseen jo leikkuuvaiheessa, jotta niitä ei tarvitse etsiskellä ommellessa.

Edellisen kesän käsityömessujen löytö oli myös ompelukoneen tilkkupaininjalka, joka takaa tasalaatuisen saumanvaran reunaohjaimen avulla.

Työssä on seuraavat perublokit (palat ovat kyllä suoria, mutta kuvatessa peite näköjään hieman aaltoilee):

Hirsimökki

Hanhen jäljet

Dresdenin lautanen

Kolmiulotteinen vaahteranlehti

Kompassiruusu (tämä oli ehdottomasti haastavin, en osannut ennakoida riittävästi saumanvaraa teräviin kärkiin)

Mirri nurkassa

Simpukat (tässä on myös päälyaplikointina hämähäkinverkkoa)

Myrskyävä meri (hauska optinen illuusio kaarevista muodoista, vaikka kaikki kolmionsivut ovat suoria)

Korttitemppu (tässä myös optinen illuusio lomittaisista korteista)

Kulmissa pinempinä paloina on Ohion tähti (tässä näkyy myös, että saumanvaraa kannattaa ennakoida reilummin, sillä kokoamisvaiheessa reunoja täytyy tasata, jolloin esimerkiksi tähdistä leikkautuvat kärjet pois). 

Työstin peitettä useammana kuukauden ajan pikkuhiljaa, ja tulihan se valmiiksikin!