lauantai 15. kesäkuuta 2019

Koruvälipaloja


Helmitavaroiden järjestely sytytti myös koruaskeartelun innon. Niinpä yhden sateisen päivän aikana tehtailin erikokoisia rannekoruja - päivän mittaan niitä tulikin sitten sidottua muutama :).








Muuton yhteydessä tuli ajankohtaiseksi järjestellä myös korutarvikkeet omille paikoilleen. Yksi kätevä helmien säilytyspaikka on kompakti laatikosto. 



Kun kipinä koruaskarteluun sitten leimahti kunnolla liekkiin, kokeilin myös haastavampaa siemenhelmipunontaa. Minulla on pitkään ollut haaveena punoa pienistä helmistä näyttävä kääty. 



Ohje tähän työhön löytyy Beadwork-lehden numerosta 7/2018. Punos näyttää haastavalta toteuttaa, mutta on yllättävän yksinkertainen: siemenhelmien laskennassa pitää vain olla virkeät silmät ja laskupää koko ajan mukana.





Käädyssä on neljä väriä, joita vaihdetaan kaavan mukaan: toteutin mallini kullanvärisestä, mintunvihreästä, luumunpunaisesta ja turkoosista siemenhelmestä.
 











Punoksen ytimenä on 6 mm musta nyöri, ja nyörinpäinä nyörilukko, jossa on valmiiksi lukko-osa ja -ketju. 

Innostuin kokeilemaan myös memory-vaijeria, ja se osoittautui todella kivaksi työstettäväksi. Etelä-Suomen lomamatkalla kävin kivijalkaliikkeissä hankkimassa lisää materiaaleja, ja osoittautui, että syvän kadmiuminkeltaisia helmiä oli lähestulkoon mahdoton löytää. Värinä se on todella hieno turkoosinsinisen vastapari.






Nimensä mukaisesti memory-vaijeri muistaa muotonsa, eli rannekoruna siihen ei tarvitse valmistaa edes lukitusosaa, koru kietoutuu itsestään ranteen ympärille.

Mallipeite tilkuista - syntymäpäiväprojekti


Talven suurin tilkkutyöprojekti on äitini 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi kokoamani mallipeitto. Peiton tarkoituksena on opastaa erilaisiin tilkkutyövaiheisiin ja -malleihin. 




Kaivelin äitini hyllystä tämän Rosemary Wilkinsonin oikein käyttökelpoisen tilkkutyöopuksen, jossa on esitelty erilaiset tilkkublokit ja työvaiheet hyvin perusteellisesti. 



Innostuin mallipeiton ajatuksesta, sillä siinä kokeillaan harjoituksen vuoksi suurin piirtein kaikkia perusblokkeja, joita voi varioida sitten muunlaisissa projekteissa. Lopputulos on myös hauskan näköinen. Vaikka kuvioita on monenlaisia, yhtenäisyyttä tuottaa samankaltainen värimaailma.


Teoksessa on hyvin seikkaperäinen ohjeistus vaihekuvineen, joita seuraamalla työ on helppo aloittaa ja työstää pala palalta. 



Hauskaa oli myös suunnitteluvaiheessa: oli vaikea valita värimaailma kaikista vaihtoehdoista:



Päädyin sinisävyisiin ja vaaleisiin kankaisiin, joita yhdistää reunoilla Marimekon tummansinikeltainen ihana Jaspi-kangas. Tausta on valmista ohutta tikkivanua Eurokankaasta.

Tästä tämä sitten lähti: osaan paloista kokeilin leikkurin käyttöä, mutta kaarevissa muodoissa pienet kangassakset osoittautuivat kätevimmiksi. 



Palat numeroidaan tai aakkostetaan leikkuuvaiheessa; kannattaa järjestää palat myös rautaiseen järjestykseen jo leikkuuvaiheessa, jotta niitä ei tarvitse etsiskellä ommellessa.




Edellisen kesän käsityömessujen löytö oli myös ompelukoneen tilkkupaininjalka, joka takaa tasalaatuisen saumanvaran reunaohjaimen avulla.



Työssä on seuraavat perublokit (palat ovat kyllä suoria, mutta kuvatessa peite näköjään hieman aaltoilee):

Hirsimökki


Hanhen jäljet



Dresdenin lautanen



Kolmiulotteinen vaahteranlehti



Kompassiruusu (tämä oli ehdottomasti haastavin, en osannut ennakoida riittävästi saumanvaraa teräviin kärkiin)



Mirri nurkassa



Simpukat (tässä on myös päälyaplikointina hämähäkinverkkoa)



Myrskyävä meri (hauska optinen illuusio kaarevista muodoista, vaikka kaikki kolmionsivut ovat suoria)



Korttitemppu (tässä myös optinen illuusio lomittaisista korteista)




Kulmissa pinempinä paloina on Ohion tähti (tässä näkyy myös, että saumanvaraa kannattaa ennakoida reilummin, sillä kokoamisvaiheessa reunoja täytyy tasata, jolloin esimerkiksi tähdistä leikkautuvat kärjet pois). 




Työstin peitettä useammana kuukauden ajan pikkuhiljaa, ja tulihan se valmiiksikin! 







Uuden työtilan haltuunottoa


Muuttomme jälkeen tuli voimakas tarve ottaa tila haltuun ja kokeilla, miten leikkaaminen, kankaiden ja työtarvikkeiden käyttö ja häärääminen lähtisivät sujumaan uudessa tilassa. Muuton yhteydessä luovuimme olohuoneen isosta pöydästä, joka aiemmin toimi leikkuualustanani. Sen sijaan uuden keittiömme tilava tammipöytä saa jatkossa toimia leikkuualustana. (Ei kovin kätevää, jos on iso prosessi ja jokunen ruokailukin mahduttava saman pöydän ääreen :)




Ompelupisteeni paikka on vaihtunut pienemmästä makuuhuoneesta olohuoneen takaosaan, mutta olen saanut ompelupöydän, kankaat, helmitarvikkeet ja akvarellivarusteeni mieleiseeni järjestykseen. Isojen kangaspintojen levittämiseen käy olohuoneen lattia vallan hyvin. Huoneistossamme on harrastukselle otollinen fengshui ihan selvästi, flow on helppo saavuttaa.

Tein talven aikana tilkkuharjoitelmia, ompelin messuhankinnoista tunikoita, pussukoita, kasseja ja paljon muutakin mukavaa. Tilkkuharjoitelmat edelsivät hieman isompaa tilkkuprojektia (sen esittelen erikseen). Tässä muutama esimerkki.



Tässä on valmistumassa nuorimman pojan sänkyyn päiväpeite, silloin kun hän on lomilla käymässä kotona. Mallin löysin netistä muistaakseni Tilkunviilajan blogista, kuten seuraavan tilkkutyynynpäällisenkin mallin. Päiväpeitteen malli on pettävän yksinkertaisen näköinen, mutta siinä on paljon pieniä näkymättömiä paloja kulmakolmioissa (valkoisen palan reunakolmiot), joita saa mallailla kyllä huolellisesti :)!


 


Tässä tilkkutyynymallissa harjoittelin hieman vaativamman muotoisen palan sommittelua (salmiakki alkuperäisen mallin mukaisesti) ja päälytikkaamista.




Tyynynpäällistä varten joutuu kokoamaan hieman isomman palan kuin lopullinen tyynyn koko on, ja reunat siistitään lopuksi.



Lopullisessa versiossa näkyvät vinossa kulkevat päälytikkaukset.



Tein myös joustovelourista lapsenlapsille pehmeät sängynpeitteet herkullisista väreistä! Joustovelourin tilkkutyöstö on hyvin haastavaa, sillä kangas joustaa ja tahtoo helposti venyä ompelun aikana.






Muutosten vuosi

Käsityöblogini on ollut nyt jonkin aikaa hiljaisempi. Olen edelleen ommellut paljon, mutta huomattavasti maltillisemmin useammastakin syystä.

Kuopuksemme muutti kotoa pois opiskelemaan viime syksynä. Tähän kohtaan olimme jo valmistelleet myös oman muuttomme. Meillä on iso omakotitalo, jonka makuuhuoneet jäivät vähä vähältä tyhjiksi ja koko talo hieman liian suureksi asustella kahden. Laitoimme  talon vuokralle ja muutimme itse lähemmäs ydinkeskustaa uuteen kerrostaloon.




On aika iso muutos siirtyä isosta omakotitalosta pienempään kerrostalohuoneistoon, vaikka huoneisto itsessään on iso; 130 neliöön kuuluu 22 neliön lasitettu parveke ja näköala korkeuksista sekä merelle, kaupungille että loputtomana aukeavalle taivaalle. Pihasta ja puutarhasta luopumisen korvaajaksi saatiin siis valtava määrä valoa ja koko ajan muotoaan ja väriään muuttava taivas; valo muuttuu päivän ja pilvisyyden mukaan, mereltä nousevan sumun voi nähdä hyvin yksityiskohtaisesti ja illalla kaupungin valot tuottavat hienon taustamaalauksen. 









Saimme aika pian järjestettyä tilat harrastuksillekin, sillä ne oli jo etukäteen mietittynä. Muuton yhteydessä inventoin kuitenkin ison määrän käyttämättömiä kankaita ja harjoitteluompeluksia pois myymällä ja lahjoittamalla. Olen ommellut paljon harjoittelun vuoksi ja ottanut erilaisia tekniikoita haltuun. En pysty siis enää perustelemaan kasvavaa vaatevuorta harjoittelullakaan enää :), ja ei tunnu mielekkäältä tehdä tarpeettomia juttuja vain kaapin täytteeksi. Olen sisustellut talven ajan siis uutta kotia ja kesän lähestyessä myös parveketta. 





Minulla on myös kausivaihtelua siinä, mikä käsillä tekemisen muoto kulloinkin imaisee mukaansa. Tänä talvena olen tehnyt paljon akvarelliharjoitelmia sekä kirjoittanut vaihteeksi; jostakin syystä kirjoittamiseen on ollut iso tarve (ks. blogini Hetkien lävitse), ja silloin teen käsitöitä vähemmän. 

Nuorimman lapsen lähtöön ja pesän tyhjenemiseen ei osaa valmistautua, vaikka sen tietää olevan edessä. Osoittautui erittäin hyväksi ajatukseksi sijoittaa tähän kohtaan myös muita isoja elämänmuutoksia, vaikka tunnemyllerrykset ovat välillä olleet aika isoja. Kodin tyhjenemisen vastapainona on ollut kuitenkin uuden elämänvaiheen rakentamisen ilo. Haikeuden vastapainona on siis ollut koko ajan eteenpäin menemisen ja uusien raikkaiden tuulien puhuri. Värit ovat oikein virranneet minusta monin tavoin.