lauantai 3. helmikuuta 2018

Tilkuista aina vain


Halusin aloittaa käsityöprojektin, joka kestää kauan. Aloitin tilkkupeitteen suunnittelun uuden vuoden tuoreena, ensimmäisenä päivänä ja ajattelin, että viimeistelen työn juhannuksen tienoilla.



Kun muoto ja värimaailma alkavat hahmottua, siinä kohtaa ei sitten vain voi enää jarrutella; valmista on saatava. Nivelet ja lihakset eivät hirveästi tällaisesta vauhdista pidä, mutta jos työtä vain venyttää, siihen uhkaa kyllästyä, ja valmista ei sitten tulekaan.


Seuraava kuvapari on aika alkuvaiheesta, mutta ennen sommittelua oli jo hirveästi kaikenlaista säätöä. Odottelin viikkotolkulla ensinnäkin Saksasta tulevia kankaita. Sen jälkeen piti päättää väriskaala - kuvissa on vain murto-osa kolmioista, joita leikkelin ihan kaikenvärisistä puuvillapaloista. Tässä vaiheessa olen jo siis leikannut satoja, 25 x 25 cm kokoisia neliöitä, halkaissut ne kolmioiksi, ja ommellut yhteen kolmionmuotoisia paloja  taas neliöiksi. Lopullisessa peitteessä on kymmenen pysty- ja yksitoista vaakariviä: koko on noin 230 x 245 cm.

Yhdistelin aika randomisti erilaisia kuoseja, mutta sillä tavoin, että kukallisen vastaparina on joko yksivärinen tai ruudullinen/raidallinen ja tasaisemman sävyinen pala. Tämä sommitelma, jossa näkyy jo lopullisen kuvioinnin idea, vaati suunnilleen puolen päivän verran aikaa siirrellä paloja; tästä työstä täytyy kerta kaikkiaan pitää, hulluahan se muuten on!






Kuvasin kaikki vaihtoehdot, ja katsoin vielä ruudulta, että mikään pala ei suorastaan hyppää silmiin häiritsevällä tavalla. Tässä kohden olin jo päättänyt myös, että kolmiot muodostavat kahdentyyppisiä vinoneliökuvioita. Kun paloja kääntelee toisin perin, niistä saa aikaiseksi myös erilaisia diagonaaliraitakuvioita.

Sen jälkeen pinosin vaakarivit yhteentoista pinoon ja aloin ommella poikittaisrivejä. Numeroin kaikki rivit, jotta muistaisin niiden alkuperäisen paikan, kun alkaisin kiinnittää niitä pitkittäin toisiinsa.




Sittenpä minulla olikin aika pian kasassa tilkkupeitteen päälypuoli. Kokonaisuus oli mahdoton saada yhteen kuvaan.




Kuviot ovat peitteen toisessa päädyssä tummasävyiset, toisessa päädyssä on vaaleaa skaalaa.




Toiset vinoneliöt muodostuvat kukka- tai eläinaiheisista kuoseista, toiset geometrisistä kuvioista tai yksivärisistä paloista. Silittäminen on yksi aikaavievä työvaihe. Kaikki saumat silitetään auki ja litteiksi kaikissa kiinnitysvaiheissa.





Sen jälkeen levitän auki ohuen, tikatun taustavanun ja neulaan päällisen siihen kiinni mahdollisimman suoraan. Eurokankaasta saa todella leveänä valmista vanupeitettä, ja se on yllättävän edullista leveyteensä nähden.




Tätä seuraavaa työvaihetta odotan aina vähiten, sillä siihen menee ehdottomasti eniten aikaa. Jokainen rivi neulataan tiukasti kiinni alustaan mielellään tiheästi, niin palat eivät liiku ommellessa. Näin varmistetaan, että päällinen ei lähde ojentautumaan vääriin suuntiin tai ala kupruilla liikaa.






Peitettä täytyy rullata, suoristaa, neulata, kuljettaa koneelle ja taas lattialle päivätolkulla - sekä pitkittäin että poikittain. Ompelupöytä täytyy tyhjentää ja siirtää keskelle lattiaa, sillä kangasmassa on niin iso, että sitä ei saa työnnettyä neulan alta oikein mihinkään.





Mutta lopputulos on sitten aina aika kiva - vaikka paradoksaalisesti työhön alkaakin jotenkin kyllästyä, kun sitä tarpeeksi kauan pyörittelee. Vein peitteen ulos kuvattavaksi, mutta talvinen aurinko tekee kepposiaan, sinisiä sävyjä ja varjoja.







Jotenkin näyttää, että kuvissa on aina toinen peite, sillä värimaailma vaihtuu ihan kokonaan, kun katsoo eri reunoja. Silti selkeää rajaa ei huomaa, missä kohden väriskaala vaihtuu kokonaan toiseen.




Tässä on peitteen molemmat päädyt, luonteeltaan aivan erilaisia!





Valkoinen taustavanu kääntöpuolella rauhoittaa, ja musta kanttinauha kokoaa reunoilta värit yhteen.




Tähän suunnittelin peitteen alun perin, mutta annankin tämän tytölleni. Mielessäni on jo ihan kokonaan toisenlainen projekti, johon alan katsella erilaista värimaailmaa.




Kun peite käväisee kylässä muuallaa, se näyttää varmasti palatessaan tuoreelta, ja kenties päätyy sittenkin paikkaan, johon sen suunnittelin :)!



Ja signeeraus, tietysti :)!