maanantai 23. huhtikuuta 2018

Lasiriipuksia ja värien kevät


Olin pitkään toisaalla - kirjoittamisprojektin parissa - ja oli suorastaan vieras olo, kun palasin taas konkreettisten materiaalien pariin. Kevään valo kutsuu värejä kuin itsestään. 




Tilasin jo kauan sitten erilaisia lasiriipuksia Helmikuusta (Helmiq :), ja kaivelin niitä kuplamuovistaan. Lasipinnan alla on niin elinvoimaisia liekehtiviä värejä, että niitä työstäessään melkein unohtaa riipusten olevan lasia.




Lasiriipukset itsessään ovat statement-elementtejä, joten ne eivät vaadi seurakseen välttämättä mitään muuta. Kokeilin monenlaisia ketjuratkaisuja, ja mikä ettei - jos riipuksen seuraksi haluaa pelkistettyä, se on vähäeleisen hieno ratkaisu, mutta jos haluaa näyttävyyttä, raskas panssariketju tai korupiikein punottu helmiketju ovat myös kivoja.





Punoin myös mokkanahkanauhasta perinteistä lettiä, ja kiinnitin lasiriipuksen avaimenperärenkaaseen. Näin riipuksen voi kätevästi vaihtaa eriväriseen asun mukaan.




Hyvin monessa riipuksessa on upeat, välimerelliset värisävyt. 




Punoin korupiikeistä ja metallilangasta eripituisia osia erikokoisista lasihelmistä, joita yhdistelin välirenkailla. Vangitsevuutta lisäävät myös intialaisen lasihelmisekoituksen näyttävimmät yksittäiskappaleet.




Tilasin erilaisia korukiviä ja  puolijalokiviä; niiden erilaisiin värisävyihin liittyy hyvin vahvoja positiivisia ominaisuuksia - kukapa ei tarvitsisi hoitoa stressiin ja elämänkolhuihin aina silloin tällöin.



Kevään valo saa aikaan myös muutakin kevytmielistä; R-Collectionin pop-upista löysin tämän vahvan elastaanitrikoon, josta tuli ensimmäinen hellemekkoni tälle keväälle. Kun muistelen viime kevättä, tässä kohden pitäisi olla jo viisastunut; liian aikainen hellevaatteiden valmistus takaa taas sen, että kesä tulee vain käväistäkseen juhannuksen jälkeen. 





Kun kesämekko-ompelukausi tuli virallisesti avatuksi, siinäpä sitä taas mentiin. Tein Kodin Kuvalehden maksimekon kaavalla puolen tusinaa a-linjaista, vuoritettua mekkoa.





Näistä kolmessa ensimmäisessä on Finlaysonin puuvilloja; erityisesti pidän sinivalkoisesta aalto-kuviosta. Pienet metsäneläimet seikkailevat suloisesti myös keveässä, valkopohjaisessa puuvillassa. 




Tämä Finaysonin Marjametsä-kuosi on herkullinen. Kaikki mekot ovat maksipituisia eli lähes nilkkoihin yltäviä. Vuorena on valkoista joustavaa silkkivuorikangasta tai tummempaa satiinia. Sivusaumoihin on upotettu syvät, kätevät taskupussit. 




Ihan ensimmäisen työstöharjoittelun tein seuraavasta kaapista löytyneestä verhopuuvillasta; huomasin, että laskeutuakseen ihanteellisella tavalla puuvillan olisi hyvä olla aika ohutta. Mutta nilkkapituisesta isokuosisesta kankaasta tuli kyllä aika näyttävä!









Kesä ei kyllä käynnisty ilman Marimekkoa - ja tätä kukkakangasta oli vielä kaapissa aika iso pala aikoinaan tekemästäni outlet-löydöstä. Tämän kesäisempi ei mekko voi ollakaan; mutta saa nähdä, milloin talvivalkeat käsivarret pystyy pitämään noin alttiina Suomen säälle :)!



Erityisen hyvä kaavalöytö kävi, kun tilasin jyväskylänkangaskauppa.fi:stä kaavoja ja kankaita. Seuraava malli on erittäin hyvin istuva peruspaidan malli, Pattydoo, jota voi varioida lukuisin tavoin. Alla oleva sinisävyinen on vahvaa elastaanitrikoota Käpyseltä; ihan huikeat sävyt!



Tässä seuraavassakin mallissa on sama kaava; sinioranssin trikoon löysin Oulun Löytö-Palasta. Kavensin hieman sekä hihojen että helman resoritaitoksia tähän versioon.




Ja tämä löytö Eurokankaasta vasta herkku olikin; luomutrikoota, mutta niin kallista, että en raskinut ostaa sen vertaa, että olisi riittänyt vielä sivutaskuihin. Tähän lisäsin savupiippukauluksen. Resorina on tummanlila R-Collectionin ohut ribbitrikoo.




Tämä seuraava on saman mallin seilorihenkinen trikooversio. Hihan- ja taskunsuiden resorina on Eurokankaasta ostamani valmisresori.




Suurimpaan osaan puseroista teen sivusaumaan upotetut näkymättömät kaksinkertaiset taskupussit, mutta vaihtelun vuoksi lisään joskus yksinkertaisen taskupussin ja taskunsuun resorihuolittelun.





Tässä vielä yksi versio Pattydoo-kaavasta. Kankaana on ohutta joustocollegea.



Yksivärisestä Collegesta tein myös seuraavan palakokeiluni. Malli on McCall´sin yksinkertainen tunikamalli, jonka jujuna on vino leikkaus rintamuksessa. Tein sekä ala- että yläosaan kolmen värin kombinaation, joka vaati hieman istuttamista. Muuten malli on todella yksinkertainen valmistaa.




Takaosan voi halutessaan tehdä yksinkertaisesti taitteelta. Tässä mallissa on t-paitahihan pituus.




Raitojenkin istutus sujui yllättävän hyvin, ja lopputulos miellyttää selkeydessään silmää.




Majapuun trikookankaista löysin tämän raidallisen ja erittäin kesäisen kuosin. Kaavassa yläosan vinoleikattu kappale otetaan kankaasta poikittaissuunnassa; leikkauksen vuoksi raidat voi asetella kivasti vastakkain.





Kesää kohti olin kyllä menossa jo helmikuulla, jolloin tein Majapuun retrokukkakuosista ja mustasta joustosametista tämän pinkkiunelman.





Majapuun Art Gallerystä on tämä seuraava luomutrikoo, joka on erittäin laadukas ja pehmeä. Olen joskus piirtänyt itse lempitunikani kaavan, johon voin soveltaa kaikenmittaisia hihoja ja erilaisia kauluksia.




Pidän erityisen paljon tämän mallin rypytetystä etumuksen yksityikohdasta ja siitä, miten vyötärön seutu laskeutuu kaikenlaisissa kankaissa pehmeän kaartuvasti. Tässä tein savupiippukauluksesta hieman erilaisen version. Mittasin kauluksen palat sillä tavoin, että toinen sivu lähtee olkasaumasta, kiertää kaulan ja palaa etupuolelle toisen palan alle. Kaulus leikataan palana, päädyt ovat leikatessa ohenevan nuolen muotoiset, kärjistään terävät, ja kauluspala taitetaan pitkittäissuunnassa. Kaikki reunat jäävät näin saumaan piiloon.







Majapuun outletista tilasin pakanpään harmaasta Ruusuaidasta; malli on Ottobren New bohemia. Etukappaleessa on runsaat taittolaskokset ja leveät sivutaskut. Äkkiseltään tässä olikin sitten reilusti tilaa :).







Tässä vielä pari kokeilua; tein loimusametista lämpimän version Mekkotehtaan Hilda-mallista - olen muuntanut sen myös tunikamittaiseksi alkuperäisestä mekkomitasta.  Välimerensininen trikoo on myös Majapuun loppupakalta, tämä kuosi sopii hyvin urheiluhuppariin.





Kyllä näköjään kirjoittamisprojektin ohessa tuli kuitenkin tehtyä käsitöitäkin, ihan huomaamatta :)!






lauantai 3. helmikuuta 2018

Tilkuista aina vain


Halusin aloittaa käsityöprojektin, joka kestää kauan. Aloitin tilkkupeitteen suunnittelun uuden vuoden tuoreena, ensimmäisenä päivänä ja ajattelin, että viimeistelen työn juhannuksen tienoilla.



Kun muoto ja värimaailma alkavat hahmottua, siinä kohtaa ei sitten vain voi enää jarrutella; valmista on saatava. Nivelet ja lihakset eivät hirveästi tällaisesta vauhdista pidä, mutta jos työtä vain venyttää, siihen uhkaa kyllästyä, ja valmista ei sitten tulekaan.


Seuraava kuvapari on aika alkuvaiheesta, mutta ennen sommittelua oli jo hirveästi kaikenlaista säätöä. Odottelin viikkotolkulla ensinnäkin Saksasta tulevia kankaita. Sen jälkeen piti päättää väriskaala - kuvissa on vain murto-osa kolmioista, joita leikkelin ihan kaikenvärisistä puuvillapaloista. Tässä vaiheessa olen jo siis leikannut satoja, 25 x 25 cm kokoisia neliöitä, halkaissut ne kolmioiksi, ja ommellut yhteen kolmionmuotoisia paloja  taas neliöiksi. Lopullisessa peitteessä on kymmenen pysty- ja yksitoista vaakariviä: koko on noin 230 x 245 cm.

Yhdistelin aika randomisti erilaisia kuoseja, mutta sillä tavoin, että kukallisen vastaparina on joko yksivärinen tai ruudullinen/raidallinen ja tasaisemman sävyinen pala. Tämä sommitelma, jossa näkyy jo lopullisen kuvioinnin idea, vaati suunnilleen puolen päivän verran aikaa siirrellä paloja; tästä työstä täytyy kerta kaikkiaan pitää, hulluahan se muuten on!






Kuvasin kaikki vaihtoehdot, ja katsoin vielä ruudulta, että mikään pala ei suorastaan hyppää silmiin häiritsevällä tavalla. Tässä kohden olin jo päättänyt myös, että kolmiot muodostavat kahdentyyppisiä vinoneliökuvioita. Kun paloja kääntelee toisin perin, niistä saa aikaiseksi myös erilaisia diagonaaliraitakuvioita.

Sen jälkeen pinosin vaakarivit yhteentoista pinoon ja aloin ommella poikittaisrivejä. Numeroin kaikki rivit, jotta muistaisin niiden alkuperäisen paikan, kun alkaisin kiinnittää niitä pitkittäin toisiinsa.




Sittenpä minulla olikin aika pian kasassa tilkkupeitteen päälypuoli. Kokonaisuus oli mahdoton saada yhteen kuvaan.




Kuviot ovat peitteen toisessa päädyssä tummasävyiset, toisessa päädyssä on vaaleaa skaalaa.




Toiset vinoneliöt muodostuvat kukka- tai eläinaiheisista kuoseista, toiset geometrisistä kuvioista tai yksivärisistä paloista. Silittäminen on yksi aikaavievä työvaihe. Kaikki saumat silitetään auki ja litteiksi kaikissa kiinnitysvaiheissa.





Sen jälkeen levitän auki ohuen, tikatun taustavanun ja neulaan päällisen siihen kiinni mahdollisimman suoraan. Eurokankaasta saa todella leveänä valmista vanupeitettä, ja se on yllättävän edullista leveyteensä nähden.




Tätä seuraavaa työvaihetta odotan aina vähiten, sillä siihen menee ehdottomasti eniten aikaa. Jokainen rivi neulataan tiukasti kiinni alustaan mielellään tiheästi, niin palat eivät liiku ommellessa. Näin varmistetaan, että päällinen ei lähde ojentautumaan vääriin suuntiin tai ala kupruilla liikaa.






Peitettä täytyy rullata, suoristaa, neulata, kuljettaa koneelle ja taas lattialle päivätolkulla - sekä pitkittäin että poikittain. Ompelupöytä täytyy tyhjentää ja siirtää keskelle lattiaa, sillä kangasmassa on niin iso, että sitä ei saa työnnettyä neulan alta oikein mihinkään.





Mutta lopputulos on sitten aina aika kiva - vaikka paradoksaalisesti työhön alkaakin jotenkin kyllästyä, kun sitä tarpeeksi kauan pyörittelee. Vein peitteen ulos kuvattavaksi, mutta talvinen aurinko tekee kepposiaan, sinisiä sävyjä ja varjoja.







Jotenkin näyttää, että kuvissa on aina toinen peite, sillä värimaailma vaihtuu ihan kokonaan, kun katsoo eri reunoja. Silti selkeää rajaa ei huomaa, missä kohden väriskaala vaihtuu kokonaan toiseen.




Tässä on peitteen molemmat päädyt, luonteeltaan aivan erilaisia!





Valkoinen taustavanu kääntöpuolella rauhoittaa, ja musta kanttinauha kokoaa reunoilta värit yhteen.




Tähän suunnittelin peitteen alun perin, mutta annankin tämän tytölleni. Mielessäni on jo ihan kokonaan toisenlainen projekti, johon alan katsella erilaista värimaailmaa.




Kun peite käväisee kylässä muuallaa, se näyttää varmasti palatessaan tuoreelta, ja kenties päätyy sittenkin paikkaan, johon sen suunnittelin :)!



Ja signeeraus, tietysti :)!