Ennen joulua innostuin aika paljon meikkipussin kaavasta, jonka työkaverini minulle netistä vinkkasi. Kun löydän jonkin kivan toteutustavan tai kaavan, teen tyylilleni uskollisesti aika monta "harjoituskappaletta" :). Artikkelin lopussa on muutama kuva lisää erilaisista pussukoista.
 |
| Työohjeet tähän meikkipussiin löytyvät osoitteesta http://villajavilla.blogspot.fi/2014/09/diy-meikkipussi-tai-penaali.html |
Tähän aikaan vuodesta tekee aina jostakin syystä mieli ommella jotakin keveää ja kesäistä. Ehkä eteenpäin on aina tekevän mieli - ja kesä on alituinen unelmien kohde. Lyhythihaiset tunikamallit ovat käteviä myös pitkähihaisen alupuseron tai neuleen kanssa, ja niillä vaihtaa pukeutumisen ilmettä nopeasti.
Tilasin Majapuun trikoista useammankin kauniin version, joista teki mieli ommella jotakin kevytmielistä. Tässä yhdistin Ruusut-trikoota mustan yläosan kanssa. Kaava on Hilma Mekkotehdas-kirjasta. Vaaleanpunainen pitsinauha tekee kokonaisuudesta jotenkin viiskytluvun henkisen - ja tämä on ihan siskoni näköinen :)!
Hilma-kaavalla toteutin myös tämän vielä keveämmän viskoositrikoisen version. Kangas on Eurokankaasta.
Pidän tämän kaavan naisellisesta muodosta ja runsaudesta, joita monet rypytykset tuottavat. Kuminauharypytystä on kaikissa muissa reunoissa, paitsi helmassa. Vyötärönkin laskokset asettuvat kauniisti kuminauhan ansiosta.
Tämä seuraava projekti oli kiva haaste. Sain sukulaiselta valmiin tunikan ja kankaan, josta voisin toteuttaa uuden samanlaisen. Piirsin siis käytössä olevasta puserosta kaavan, ja aluksi halusin treenata kaavojen istuvuutta omalla kankaalla, jotta voisin tarvittaessa muokata vielä mallia istuvammaksi.
Henkilö, jolle tein kaavat mallitunikasta, on pitkä ja hoikka, joten tämä pituus on hänelle sopiva. Itselleni muokkaisin yläosaa lyhyemmäksi, jolloin sauma tulisi omalle kropalleni pukevampaan kohtaan. Harjoitteluversioon käytin Majapuulta tilaamaani Kaunokki-trikoota.
Tunikassa on suora siluetti, jonka etukappaleeseen tulee keskisauman reunoihin upotetut sivutaskut. Taskut reunustin mustalla resorilla.
Asiakkaan kangas on ohutta, kaunista joustocollegea. Hihojen pituus on kolme neljäsosaa, ranteet paljaaksi jättävä toiveen mukaan.
Joskus mietin, mikä järki siinä on, että otan ompeluksistani kuvia ja tuon niitä tänne virtuaalipöytälaatikkooni. Teen aika paljon ompeluksia, jotka lähtevät saman tien muille käyttäjille, ja jälkeenpäin en välttämättä enää muista, mitä kaikkea olen tehnyt. Joku kangas on ollut erityisen hieno tai jokin malli tai toteutustapa kiva, ja selatessani albumeitani voin "keksiä" jotakin aina uudestaan. Jos joskus haluan vaihtaa tyyliä, en enää ota kuvia pelkästään vaatteista, vaan kuvaan enemmänkin tilaa, jossa vaatteen käyttäjä on tai tunnelmaa tai jotakin muuta vaatteen ympärillä olevaa asiaa. MInun pitäisi vain hankkia parempi kamera ja malli, joka poseeraisi mielellään :).
Pussukkainnostukseni lähti siis sananmukaisesti ihan käsistä, kuten minulla usein käy :)! Ompeleminen on minulle päänsisäistä nollausta. Olen tullut siinä jo sen verran nopeaksi, että nollatakseni kunnolla höyryävän pääni, minun pitää tehdä sarjatuotantoa. Leikkaan siis nippuun kaikkea mahdollista päälykankaasta vuoriin ja hamstraan vetoketjuja Löytö-Palan edullisesta vetskarilaarista.
Kun minulla on ompelupöydällä kasa tarvikkeita, alan ommella - pyöräytän helposti kymmenen kerralla. Onneksi tässä kohden tuli joulu, pussukoille löytyi osoitteet ja pahin pussukkainto ehti helpottaa. Minun on vain ihan pakko kokeilla kaikkia mahdollisia kankaita, miltä ne näyttävät, ja saman kankaan kohdalla erivärisiä vetoketjuja: ne tuottavat äkkiä hyvin erinäköisiä lopputuloksia.
Kesällä löytämäni Melli mello -kankaat tuli upotettua näihin ylellisen näköisiin meikkipussukoihin. Puuvillasatiiniin ja kaikkiin muihinkin puuvillaisiin kankaisiin hain tukea vahvasta liimatukikankaasta, joka silitetään päälykankaan nurjalle puolelle.
Kahvaan ompelen oman tuotemerkkini, joka sijoittuu välillä oikeinpäin, välillä ylösalaisin. En ole vielä keksinyt, miten muistaisin ompeluvaiheessa, kummin päin saunojen väliin kahva pitää kiinnittää, jotta se tulisi aina samalla tavalla.
Tätä pussukkaa on siinäkin mielessä aika vinkeä tehdä, että suurin osa työstä - lähes valmiiksi saakka - työstetään nurjalta puolelta. Valmiin tuotoksen näkee vasta lopuksi, kun pussukan kääntää oikeinpäin vuoriaukon kautta.
Pienemmistä paloista tein ihan yksinkertaiset pussukat esimekiksi tableteille. Musta Klapit-puuvillasatiini on suomalaisen Merja Palinin designia.
Tällaisiin pikkupusseihin tulee kivasti luonnetta erilaisten, rouheiden vetoketjujen kautta.
Tabletit tai vaikkapa kynsilakkapullot pysyvät matkan aikana turvassa pehmeän vuorauksen ansiosta. Tilkkupeittoihin käyttämästäni ohuesta vanutikkikankaasta jäi sopivia hukkapaloja.
Vallilan Oulu-aiheisista puuvillakankaista jäi myös pieniä hukkapaloja, joista työstin vetoketjupussukoita. Säläähän maailmassa riittää, ja järjestys pysyy yllä, kun sen piilottaa säläpusseihin :)!
