Väriä kaamokseen ja samettisia unelmia

Vintage in my heart, Auringonsäteet Majapuun mallistosta on tämä ensimmäinen kaamoksen karkoittamiseen tarkoitetun kuosin nimi. En tiedä, istunko niin paljon ompelupöytäni ääressä kirkasvalon loisteessa, että tämän vuoden yötä kohti hiipivän syksyn valottomuus ei ole tuntunut lainkaan niin nujertavalta kuin joskus aiemmin. Siitä olen erittäin iloinen - kaamosväsy ei ole vain mielentila, vaan ihan aidosti pahimmillaan jopa kipua, kun aamulla pitäisi kampeutua ylös. 

Trikoopusero on muokattu Noshin perustunikan kaavasta: lisäsin helmaan kaksinkertaisen mustan trikookaitaleen hieman kirkkaan oranssin vastapainoksi. 

Majapuun Art gallerystä on myös tämä  viereinen Bloom montage -trikoo. Jokin yleistä olotilaa kohentavaa on siinä, kun pukeutuu väreihin - ja kun ompelus on malliltaankin lempivaatteitani.

Tämän kukkatrikoopuseron nähdessäni tulen muistamaan varmasti aina massiivisen savuvahingon, joka meillä tapahtui tämän puseron ompelemisen aikoihin. Laitoimme puilla lämpiävän saunamme tulille niin kuin aina ennenkin. Aamulla meillä oli käynyt nuohooja, jonka jäljiltä ironisesti saunan piippu oli mennyt tukkoon piipun ja seinän väliseltä osuudeltaan; siellä oli pieni reikä, josta tuleva ilmavirta riitti kuitenkin sen verran, että noin vartin ajan tulen kituliaasti palaessa koko sauna- ja pesutilan täytti sakea, musta savu. Kun joku meni tarkistamaan, oliko sauna syttynyt, koko kauheus iski päin näköä - hetkessä koko talon valtasi sankka savu. 

Puut oli pakko kastella kiukaaseen läpimäriksi ja kantaa ulos savuttamaan, ja talon tuuletukseen meni koko yö. Seuraavana päivänä kaikki pinnat piti kuurata, sauna ja kylppäri useamman kerran, ja vieläkin taloon tullessaan haistaa miedon barbegue-aromin. Tämä trikoopusero odotti valmistuttuaan silitysvuoroaan kodinhoitonurkkauksessa, jonka siis peitti myös sakea savu. Kahdesta pesusta huolimatta puserossa on myös lievä savuaromi edelleen. Onni oli sillä tavalla mukana, että kyseessä oli siis vain savuvahinko - todella harmittava asia sekin - mutta ei onneksi tulipalo. 

Majapuun Twinkle mango on tämä harmaakeltainen trikoo - pidän erityisen paljon pehmeän lumisademaisesta harmaasta ja lämpimänkeltaisesta väriyhdistelmästä. Keltaisen värin olen huolinut asuihini vasta ihan viime vuosina - en yhtään tiedä, miksi olen aiemmin vieroksunut väriä, sillä sopiva ripaus keltaista vaatteessa on aika raikas.

Tilasin pehemeää Nicki-joustovelouria kaikissa mahdollisissa väreissä, sillä en voi auttaa sitä, että se on kerta kaikkiaan vain yksi lempikankaistani monessakin mielessä. Velour on supermukavaa, se käy niin arkisiin kuin hieman juhalvampiinkin tilanteisiin, ja kankaassa on usein huikaisevan kirkkaat värit, jotka myös pysyvät pesusta toiseen. Kuivausrumpu myös pehmentää kankaa aina uudelleen lähes uuden veroiseksi.

Tämä Butterickin kaava on myös yksi suosikeistani palatunikoiden joukossa, sillä mukavan persoonallisen ulkonäön lisäksi tämä on yksi helpoimmista palasteltavista kaavoista koota ja ommella. Tällaiseen kaavaan upottaa helposti erilaisia hukkapaloja - tosin pitkät olkapäältä helmaan ulottuvat vinoleikatut kappaleet vaativat kuitenkin aika ison kangaspalan. Kaavanosat pitää asetella vinoon ja niitä ei voi leikata taitteelta.

Tässä mallissa olen yhdistänyt Majapuun collegeneulosta ja meleerattua harmaata joustovelouria. Kaula-aukon ja hihansuut huolittelin resorilla ja kaksoisneulalla. Yhdistelmästä tuli, vaikka itse sanonkin, herkullisen pehmeä ja kivannäköinen.

Tulevaa pikkujoulukautta ajattelin jo tässä seuraavassa, syvän petrolinsinisessä toteutuksessa. Oulun Löytö-Palasta ostin pakalta monenvärisiä joustopitsejä, joista sininen sopi erityisen hyvin petrolinsiniseen velouriin. Kaava on sama Butterick-malli.

Arvelin, että ohuen, joustavan pitsin yhdistäminen kohtalaisen paksuun materiaaliin olisi työlästä, mutta se ei ollutkaan. Myös pitsi pysyy ryhdikkäänä, kun sen seurana on toinen ryhdikäs materiaali.

Olen oikein odottanut, että pääsen taas työstämään lempiasustettani: velourkaulahuivia, jonka mallin ideoin viime talvena. Koekäytin muutamaa velourhuivia, ja totesin, että sen voittanutta materiaalia ei yksinkertaisesti ole. Kasvoilla materiaali on hyvin pehmeä, se ei kostu ja jäädy uloshengityshöyryistä, ja kun se on riittävän pitkä, se lämmittää kaulaa, niskaa ja koko ylävartaloa erittäin tehokkaasti. 

Ja nämä värit - niihin voisi jäädä asumaan vaikka koko talveksi!