sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Harjoittelemalla mestarien jäljille


Jotta osaisi piirtää yhden hyvän viivan, täytyy piirtää tuhat huonoa ensin, sanotaan. Tällä tavoin perustelen itselleni sen, että ompelen aina uudelleen ja uudelleen lempikaavojani varioiden kaikista mahdollisista kankaista tunikoita, liivimekkoja ja paitoja. Harjoittelen parasta mahdollista jälkeä, ja kriittisyys kasvaa sitä mukaa, kun taito karttuu. Puseroita ja tunikoita olisi minulla jo useampaa elämää varten, mutta onneksi lähipiiristä löytyy myös muita käyttäjiä, joille tuotokseni kelpaavat.





Elämä on hyvää, kun voi tehdä niitä asioita, joista nauttii. Pitää vain löytää ne asiat, joiden tekemisestä nauttii. Kun taito karttuu, alkaa kiinnittää huomiota entistä enemmän yksityiskohtiin, ja ymmärrys lisääntyy, millä tavoin kankaat laskeutuvat ja kuinka luodaan muotoja.

Erilaiset kankaat käyttäytyvät eri tavoin, jolloin lopputuloksetkin ovat erinäköisiä. Tämä hihattoman liivimekon kaava on yksi suosikeistani, ja olenkin muokannut sitä monella tavalla aina vain istuvammaksi. Olen kokeillut malliin erilaisia kauluksia, hihoja ja taskuja, ja yksityiskohtina esimerkiksi nappeja.





Tähän liivimekkoon löysin paksua neulekangasta Eurokankaan palalaarista, ja pala riitti juuri ja juuri hihattomaan malliin. Kangas oli hyvin edullinen löytö, ja kun löysin sen, näin silmissäni juuri tällaisen kivan retrohenkisen toteutuksen - savupiippukaulus on maltillisen matala, ja ryhdikkään kankaan ansiosta se on jämäkkä. Hihansuissa on sinivalkoraidallen resori, ja sivusaumoissa on upotetut taskut. Tämän kätevämpi ei arkityövaate voisi olla!






Minulle ei ole tärkeintä se, että saan ompelemalla itselleni aina vain uusia vaatteita. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu, kun työstän ja työstän laskemattoman määrän tunteja erilaisia tekniikoita, kankaita, leikkauksia ja saumoja. Minä saan siitä näkymätöntä pääomaa - taitoa.

Tosi-TV-sarjoista minulle mieluisin on Muodin huipulle-sarja. On suorastaan maagista seurata, kun suunnittelijat muotoilevat kankaista uskomattomia toteutuksia todella lyhyessä ajassa. Ideoiden lisäksi taitavimmista töistä käy ilmi myös, mikä merkitys huolellisella työstämisellä on lopputuloksen yksityiskohtien kannalta. Taidokas räätälöinti kertoo siitä, että taitoa on kartutettu lukemattomien työtuntien kautta. 




Tässä on samainen kaava myös  tukevasta neuleenkaltaisesta jerseystä. Materiaali on paksua ja lämmintä. Lisäsin kaulukseen tässä versiossa korkeutta reilusti ja mustat napit miehustaan. Hihansuut huolittelin kääntämällä ja tikkaamalla kaksoisneulalla.






Sivusaumaan on upotettu myös taskut, ja ne onnistuvat olemaan lähes näkymättömissä. Näitä hihattomia liivihameita varten ompelin myös muutaman värikkään pitkähihaisen paidan alla pidettäväksi. Molemmat trikookankaat on Marimekon printtiä.










Toisinaan vaatteen juju voi olla ihan pieni yksityiskohta, kuten tässä tytölleni ompelemassa hihattomassa liivihameessa. Kangas on rauhallista harmaata neuletta, ja kiinnitin miehustaaan yhden suurenmoisen helmiäisnapin, jossa on ihanan hehkuvat värit. Nappi on kuin rintakoru.  








Tämä mustavalkoinen kangas on hyvin ohutta neuloskangasta, melkein läpikuultavaa. Tämäkin neule tuli tytölleni, joka onneksi pitää suunnilleen samanlaisista puseroista - sekin on yllättävän mukavaa, kun näkee, kuinka hyvältä oma tekele voi näyttää toisen päällä :)!





Iki-ihana perhosdigiprintti on kesäisen kevytmielinen. Tämä menee kauluksineen kivasti myös neuletakin kaverina!




Toisinaan hetken verran kyllä miettii, voiko naisihmisellä olla liikaa puseroita ja tunikoita - sitten ajattelee, että ei voi olla. Alla olevan liivimekon kangas on digiprintattu ihan oikean palmikkoneuleen näköiseksi, mutta se on lämmintä joustocollegekangasta Majapuun mallistosta.





Ja samalla kaavalla syntyy varioiden myös pitkähihaisia tunikoita. Kun omeplee paljon, myös nopeus lisääntyy varmuuden myötä, ja päivässä ompelee helposti useammankin puseron. Se on toisaalta myös hieman sääli, sillä nautin paljon myös kaikista ompeluun liittyvistä työvaiheista. 




Tämä alla oleva Butterickin kaavalla tehty tunika on hyvä esimerkki siitä, kuinka toisto tuo varmuutta ja lisää nopeutta. Muistan, kun ensimmäisen kerran tavasin kaavan englanninkielisiä ohjeita ja katsoin kauhuissani palapelin näköistä sekamelskaa, josta olisi täytynyt lähteä kokoamaan järjellisen muotoista vaatekappaletta. Eri palojen piirtämiseen, leikkaamiseen ja kankaiden asetteluun meni aluksi kokonainen päivä, mutta kun olen tehnyt samat työvaiheet varmaankin jo kymmenen kertaa, vaate on jo sormieni lihasmuistissa. Hurautan palapelistä halutessani jo useamman eri version muutamassa tunnissa. 


Lisää kuvateksti


Kankaina tässä tunikassa on Ikasyrin trikoo ja suklaanruskea joustovelouri. Ihan voittamaton oloasu!




Tämä seuraava malli on samaisesta ohuesta neulekankaasta kuin aiempi, mutta tähän ideoin erilaisen ykstyiskohdan. Takaosassa on etuosan tavoin kaksi palaa, mutta lisäsin keskikohtaan takaosan alahelmaan pitkittäisen pitsikaitaleen, ja lopputulema oli yllättävänkin onnistunut. Tunikan luonne muuttuu takaosan yksityiskohdan vuoksi.




Pitsin istutus vaatii huolellisuutta, jotta se asettuisi suoraan pystysuunnassa: neulekangas venyy hieman eri tavalla kuin ohut pitsi. Eteen lisäsin korumaisen napin miehustaan.





Yksityiskohtien hioutumisen taitoa voi seurata esimerkiksi, millä tavoin piilovetoketjun istuttaminen onnistuu nykyisin verrattuna siihen, mistä aloitin. 






Tämä ihana puuvillaviskoosi on Löytö-Palasta, ja toteutin sen Suuren Käsiyölehden kaavalla. Eteen tai taakse solmittava nauha tekee tästä puserosta ihanan naisellisen.






Ja vielä yksi esimerkki yksityiskohdista: Suuren Käsityölehden mekkokaavalla tein ihanan lämpimästä loimusametista tämän version, johon lisäsin savupiippukauluksen ja kaulusta kurissa pitävät tampit nappeineen kauluksen sivuun.




Tämän mekkosen kanssa ei vilu yllätä, kun pikkutunneilla kömmiskelee kotiinsa lumisateesta. 


 

Väriä kaamokseen ja samettisia unelmia

Vintage in my heart, Auringonsäteet Majapuun mallistosta on tämä ensimmäinen kaamoksen karkoittamiseen tarkoitetun kuosin nimi. En tiedä, istunko niin paljon ompelupöytäni ääressä kirkasvalon loisteessa, että tämän vuoden yötä kohti hiipivän syksyn valottomuus ei ole tuntunut lainkaan niin nujertavalta kuin joskus aiemmin. Siitä olen erittäin iloinen - kaamosväsy ei ole vain mielentila, vaan ihan aidosti pahimmillaan jopa kipua, kun aamulla pitäisi kampeutua ylös. 




Trikoopusero on muokattu Noshin perustunikan kaavasta: lisäsin helmaan kaksinkertaisen mustan trikookaitaleen hieman kirkkaan oranssin vastapainoksi. 

Majapuun Art gallerystä on myös tämä  viereinen Bloom montage -trikoo. Jokin yleistä olotilaa kohentavaa on siinä, kun pukeutuu väreihin - ja kun ompelus on malliltaankin lempivaatteitani.

Tämän kukkatrikoopuseron nähdessäni tulen muistamaan varmasti aina massiivisen savuvahingon, joka meillä tapahtui tämän puseron ompelemisen aikoihin. Laitoimme puilla lämpiävän saunamme tulille niin kuin aina ennenkin. Aamulla meillä oli käynyt nuohooja, jonka jäljiltä ironisesti saunan piippu oli mennyt tukkoon piipun ja seinän väliseltä osuudeltaan; siellä oli pieni reikä, josta tuleva ilmavirta riitti kuitenkin sen verran, että noin vartin ajan tulen kituliaasti palaessa koko sauna- ja pesutilan täytti sakea, musta savu. Kun joku meni tarkistamaan, oliko sauna syttynyt, koko kauheus iski päin näköä - hetkessä koko talon valtasi sankka savu. 

Puut oli pakko kastella kiukaaseen läpimäriksi ja kantaa ulos savuttamaan, ja talon tuuletukseen meni koko yö. Seuraavana päivänä kaikki pinnat piti kuurata, sauna ja kylppäri useamman kerran, ja vieläkin taloon tullessaan haistaa miedon barbegue-aromin. Tämä trikoopusero odotti valmistuttuaan silitysvuoroaan kodinhoitonurkkauksessa, jonka siis peitti myös sakea savu. Kahdesta pesusta huolimatta puserossa on myös lievä savuaromi edelleen. Onni oli sillä tavalla mukana, että kyseessä oli siis vain savuvahinko - todella harmittava asia sekin - mutta ei onneksi tulipalo. 




Majapuun Twinkle mango on tämä harmaakeltainen trikoo - pidän erityisen paljon pehmeän lumisademaisesta harmaasta ja lämpimänkeltaisesta väriyhdistelmästä. Keltaisen värin olen huolinut asuihini vasta ihan viime vuosina - en yhtään tiedä, miksi olen aiemmin vieroksunut väriä, sillä sopiva ripaus keltaista vaatteessa on aika raikas.




Tilasin pehemeää Nicki-joustovelouria kaikissa mahdollisissa väreissä, sillä en voi auttaa sitä, että se on kerta kaikkiaan vain yksi lempikankaistani monessakin mielessä. Velour on supermukavaa, se käy niin arkisiin kuin hieman juhalvampiinkin tilanteisiin, ja kankaassa on usein huikaisevan kirkkaat värit, jotka myös pysyvät pesusta toiseen. Kuivausrumpu myös pehmentää kankaa aina uudelleen lähes uuden veroiseksi.



Tämä Butterickin kaava on myös yksi suosikeistani palatunikoiden joukossa, sillä mukavan persoonallisen ulkonäön lisäksi tämä on yksi helpoimmista palasteltavista kaavoista koota ja ommella. Tällaiseen kaavaan upottaa helposti erilaisia hukkapaloja - tosin pitkät olkapäältä helmaan ulottuvat vinoleikatut kappaleet vaativat kuitenkin aika ison kangaspalan. Kaavanosat pitää asetella vinoon ja niitä ei voi leikata taitteelta.




Tässä mallissa olen yhdistänyt Majapuun collegeneulosta ja meleerattua harmaata joustovelouria. Kaula-aukon ja hihansuut huolittelin resorilla ja kaksoisneulalla. Yhdistelmästä tuli, vaikka itse sanonkin, herkullisen pehmeä ja kivannäköinen.




Tulevaa pikkujoulukautta ajattelin jo tässä seuraavassa, syvän petrolinsinisessä toteutuksessa. Oulun Löytö-Palasta ostin pakalta monenvärisiä joustopitsejä, joista sininen sopi erityisen hyvin petrolinsiniseen velouriin. Kaava on sama Butterick-malli.




Arvelin, että ohuen, joustavan pitsin yhdistäminen kohtalaisen paksuun materiaaliin olisi työlästä, mutta se ei ollutkaan. Myös pitsi pysyy ryhdikkäänä, kun sen seurana on toinen ryhdikäs materiaali.




























Olen oikein odottanut, että pääsen taas työstämään lempiasustettani: velourkaulahuivia, jonka mallin ideoin viime talvena. Koekäytin muutamaa velourhuivia, ja totesin, että sen voittanutta materiaalia ei yksinkertaisesti ole. Kasvoilla materiaali on hyvin pehmeä, se ei kostu ja jäädy uloshengityshöyryistä, ja kun se on riittävän pitkä, se lämmittää kaulaa, niskaa ja koko ylävartaloa erittäin tehokkaasti. 







Ja nämä värit - niihin voisi jäädä asumaan vaikka koko talveksi!