Kirkkaat värit, yksinkertainen malli

Olen tehnyt monenlaisia ompelukokeiluja ja leikannut monenlaisia muotoja ihan kartuttaakseni taitojani. Mutta ne vaatteet, jotka valikoituvat toistuvasti päälle arkikäytössä, ovat olleet yksinkertaisesti myös helppoja tehdä. 

Tämä ihana loppukesän ja alkusyksyn ruskanvärinen kangas on Jyväskylän kangaskaupasta tilaamani Mustard Waves -trikoota, ja malli on Suuren Käsityölehden 4/2017 kevään ohjeista. Tämän yksinkertaisempi mekkomalli ei voisi olla.

Kanttasin hihansuut ja kaula-aukon reunan hieman leveämmällä trikooresorilla ja kiinnitin kaksoisneulalla.

Aaltoilevan raitakuvion kohdentaminen sivusaumoissa ei oikein luonnistunut: palan pitäisi olla todella iso, jotta kuvion voisi istuttaa saumattomasti, mutta eihän tuo nyt haittaa :).

Olisi toivonut vain, että lämmintä kesää olisi riittänyt - olisi päässyt mekkoilemaan ihan kunnolla.

Nämä seuraavat kolme työtä on toteutettu samalla Modan 10/2014 kaavalla. Tämä ensimmäinen on kaavan alkuperäisen mallin mukainen muotoon leikattu mekko, joka on hyvin tyköistuva pitkittäissuuntaisesti reilusti kaareviksi leikattujen kaitaleiden ansiosta. 

Etu- ja takakeskikaitaleet leikataan taitteelta. Mietin pitkään, laitanko keskelle tummansinisen, yksivärisen interloc-trikoon vai Riikinkukko-trikoon (muistaakseni se on Jyväskylän kangaskaupasta). 

Jotenkin tästä tuli rauhallisempi, kun värikäs kiila jää hieman sivuun. Malli on siis alkuperäinen täyspitkähelmainen, josta jouduin pituutta kuitenkin nipistämään kymmen senttiä pois. 

Malli on talvimekko pitkillä hihoilla. Kauluksen tein tummansinisestä trikooresorista.

Olen alkanut aika rohkeasti pukea mekkoja myös housujen kanssa, ja mielestäni Suomessa mekkokautta pidentää se, kun talvella mekkoja voi pitää paksujen farkkulegginsien kanssa. Sehän on vain totuttelukysymys, ja onneksi kukaan ei enää ainakaan suoraan tule kysymyään, miksi puen mekon housujen kanssa, kun sellaista näkee ihan kadullakin :)!

Tässä seuraavassa joustovelourversiossa lyhensin helmaa ja lisäsin pitkiin etusivupaloihin taskupalat käsiä varten. Tein ihan häikäilemättömästi kombinaation lempiväreistäni velourikankaissa: mielestäni pinkki ja purppura sopivat mustan joustosametin kanssa erittäin hyvin yhteen, vaikka värimaailma onkin hieman My Little Pony -sävytteinen :)!

Päätin kuitenkin, että keskikappaleet ja hihat ovat rauhallista mustaa, ja sivut ovat sitten värikkäämmät. Tässä riitti hieman aivopähkinää purtavaksi, sillä jotta molemmat sivut tulisivat samanvärisiksi, sivupalat piti leikata kaavoilta yksitellen ja peilikuvina. Onneksi se meni kerralla oikein.

Yksi sivu on siis edestä ja takaa pinkki mustan taskun kera...

Ja toinen sivu luumunvioletti mustalla taskulla. Kaula-aukko on jälleen huoliteltu mustalla trikooresorilla. 

Materiaali on ihanan oloasumainen, mutta malli ei ole niin sporttinen, etteikö tunikaa voisi pitää myös töissä. 

Ja tämä kolmas on vielä kerran yhden kerran muunneltu versio alkuperäisestä mekkomallista. Mustard waves -trikoota jäi hieman yli, ja lisäsin sen kaveriksi sinapinkeltaiset sivukaitaleiden alaosat.

Lisäsin hihansuihin myös raidan keltaisesta trikoosta: tummansininen interlock-trikoo pääsi loppumaan tuossa kohden. 

Mutta käytänkin mielelläni säästeliäästi kaiken mahdollisen kankaan. Eihän tämä nyt mitenkään mahdottoman riemunkirjavaksi kuitenkaan mennyt. Ja jos menikin, haittaako sekään :)?

Nyt on taas vähäksi aikaa aamun vaatekriisit selätetty, vaikka ilmat viilenevätkin!