En ole koskaan aiemmin ommellut hattuja, mutta juuri iltaa ennen Italian-matkaamme huomasin, että en ollut hankkinut hellettä varten mitään pääsuojaa, eikä vanha puutarhahattuni enää ole oikein iskussa. Jotain piti siis keksiä!
Mittailin kappaleet vanhasta nukkavierusta lierihatustani, ja ajattelin käyttää kesälomamatkan aikana hankkimaani Vallilan paksua puuvillakangasta. Mittaaminen piti tehdä pariin kertaan sovitusten kera, mutta tämän näköiset kappaleet irtosivat pienen pyörittelyn jälkeen:
Leikkasin kaikista osista kahdet (lieristä siis neljät) kappaleet päällistä ja vuoria varten, ja kaarevasta lieriosasta vielä tukikankaat, jotka silitin vuorikappaleiden nurjalle puolelle kiinni.
Kaksinkertainen puuvillakangas tekee hatusta jämäkän, ja lieriosaan sisään upotettu tukikangas pitää lierin riittävän vahvana, jotta se ei roiku kasvoilla. Lieri varjostaa tarvittaessa, mutta sen voi kääntää myös ylöspäin.
Kun lieriin ompelee tiheän tukiompeleen, se vahvistaa reunan vielä tukevammaksi. Tässä hatussa on luonnonvalkoinen tukiommel lähes kuvun reunaan saakka.
Ompelin itse asiassa saman illan aikana toisenkin hatun samalla vauhdilla tytölleni - tämäkin kangas on Vallilan vahvaa puuvillaa.
Pinkki-violetti väriskaala on hurmaavan iloinen hullun hatuntekijän tyylisesti, mutta ihastuin tähän itse niin, että taidan pitää tämänkin itselläni.
Voiko naisella olla hattuja ylipäätään liikaa :)? Lomamoodi tulee välittömästi tällaisen hatun kera.
Vahvistin reunan vaaleanpunaisella tukiompeleella.
Tällaiset hatut kulkevat kätevästi ruumalaukussa mukana, kun ne voi litistää pohjimmaisiksi ilman, että rakenteet kärsivät.
Pienessä Sirmionen kylässä Garda-järven rannalla on keskiaikainen linnoitus. Sen portteja oli hyvä pitää silmällä, kun nuorin poika kolusi linnan salaisuuksia hirveässä paahteessa. Minulla oli siis oma paparrazzi mukana, mutta hänen kameraansa ei eksynyt yhtään kuvaa kauniista kesämekoistani tai hatuistani.
Italianmatkan tärkeimpiä varusteita on viuhka, ja sen voi onneksi ostaa joka kerta uudestaan, kun ikinä ei muista pakata yhtään tuliaisina tuotua matkalle mukaan. Suomen helteissä ei kerta kaikkiaan tule viuhkat ensimmäisinä mieleen :)!
Aamiainen on eksoottisesti myös italialainen unelma hedelmineen, tuoremehuineen ja Cappucino-kahveineen. Tämän kauempana Suomesta ei voisi olla millään tavalla :)!
Kolmas Venetsian-reissumme oli nyt sillä tavalla kohtalokas, että päätimme tämän riittävän. Heinäkuussa ei kannata tulla koskaan näille nurkille - Lucifer näytti hornan lieskansa hieman perusteellisemmin kuin olisi tarvinnut. Kuvissa näkyvä autius ja kuulaus ovat siis harhaa - ihmiset ovat yksinkertaisesti vain sulloutuneina kaikkiin mahdollisiin varjopaikkoihin, joissa ei ole paljon viileämpää siltikään. Ja voi sitä tungoksen määrää!
Mutta ilta Garda-järven rannalla on varmasti maailman kauneimpia näkyjä! Ilma on silkkisen lämmintä, aurinko laskee Alppien alkavien vuoristojen taakse ja vesi on läpikuultavan kirkasta.
Ja kaikki matkaa varten ompelemani mekot tuli ulkoilutettua - yhtään turhaa en pakannut mukaan. Kaiken kaikkiaan reissu oli siis oikein onnistunut :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti