Melli Mello -löytöjä ja muuta mukavaa

Kun kiertelemme asuntovaunullamme pitkin Suomenniemeä, harrastuksenani on muun muassa kierellä paikallisia kangaskauppoja. Esimerkiksi Eurokankaan myymälät ovat eri kaupungeissa eri kokoisia ja sen mukaan tarjontakin vaihtelee. Sydämeni teki muutaman ekstravoltin Lappeenrannan Eurokankaassa, kun siellä oli puoleen hintaan esim. Melli Mellon kankaita, joita aina selaan netissä ja himoitsen, mutta joita en raski tilata, sillä ne ovat aika arvokkaita:

(https://www.kankaita.com/search.go?q=melli+mello).

Nämä kolme kangasta ovat Melli Mellon vahvaa puuvillasatiinia, ensimmäinen on Belicia, alla oleva on Lolita. 

Luultavasti en pitkään aikaan ompele näistä mitään, vaan levitän ne ompeluhuoneeseeni ja vain hypistelen. Paksu puuvillasatiini sopii erinomaisesti kotelomekkoon, ja tykästyin erityisesti Ottobren Paisley-kotelomekon ohjeeseen, jolla olen ommellut jo muutaman kotelomekon puuvillasta. Tämä kolmas kangas on Garita.

Tein muitakin ekstrahyviä löytöjä samaisesta Eurokankaasta, muun muassa nämä retrohenkiset puuvillat käyvät erinomaisesti esim. kesäkasseihin:

Kotimaisilta suunnittelijoilta ovat nämä seuraavat puuvillasatiinit: Blossom by Elisabeth Salonen.

Ja Klapit Merja Palinin designia. 

Matkustellessamme kiertelen myös kaikenlaisten hyvien löytöjen toivossa ostoskeskusten alemyyntejä siinä missä hienoja maisemiakin. Koruja teen jonkin verran itsekin, mutta kaikkea ei voi tehdä itse, joten hyvät ja edulliset löydöt ovat ilahduttavia, kun ne kohdalle sattuvat. Lapppeenrannassa oli kiva koruliike, BijouBBrigitte, josta nappasin nämä rannekorut - niihin olen vähän heikkona :)!

Erityisen hieno statement-rannekoru on tämä pinkin värinen lasikivikoru.

Ohuesta puuvillaviskoosista taivuttelin myös tämän tunikan, jonka mallin muuntelin aika monesta tunikasta. Lisäsin leveyttä tekemällä rypytykset kaula-aukkoon sekä eteen että taakse, ja helmaan lisäsin pitkän, rypytetyn kaitaleen hulmahtelemaan: ohut viskoosi asettuu rypylle hyvin tasaisesti.

Kangaslöydön tein Oulun Löytö-Palasta ja tietysti vein pakanlopun :)!

Puuvillan taivutteluyrityksiä ja Italian haaveita

Eurokankaan palalaarista löysin tämän kesäisen puuvillasatiinipalasen, joka houkutteli minua hyllystä koko kesän. Vasta tuleva Italianmatkamme sai minut tarttumaan tähän kankaaseen, joka puhui olevansa keveä kotelomekko kyllä ihan alusta saakka, mutta Suomen kesässä ei tähän mennessä sellaisille ole ollut tarvetta. Mekkomalli on Ottobren Paisley-kuvioinen kotelomekko, jonka leikkaus on hyvin yksinkertainen ja pikemminkin hieman A-linjainen kuin tyköistuva. Muotolaskokset ovat edessä rintojen korkeudella ja hartioissa takana.

Kankaan raitakohdistukset osuivat hienosti yhteen sivusaumoissa, ja kangas on joustavaa puuvillasatiinia, joten päälläkin se on mukava.

Taakse tulee niskaan piilovetoketju, ja muuntelin mallia hieman itse kaula-aukkojen ja hihojen huolittelun suhteen. Alkuperäisessä mallissa kotelomekko on vuorattu, mutta tein hyvin ohuesta trikooresorista kapean ja reunoiltaan niskaan uppoavan resorihuolittelun. Käänteet menevät ihan siististi vetoketjun alavaroihin, kun ne kääntää sisäänpäin ja ompelee käsin muutaman tikkauksen.

Kangas on sen verran vahvaa, että vuoriton ratkaisu on ihan hyvä, jos ajattelee kesäkäyttöä. Kun toteuttaa mielikuviaan, olo on niin kuin jo olisin käyskentelemässä Gardan rantateitä :)!

Tämä samainen malli tuntui niin mukavalta, että tein saman tien Majapuun Art Galleryn hienosta ja ohuesta Capsules, pallot -puuvillasatiinista tämän seuraavankin version.

Kun kangas on näin kaunis, se ei tarvitse mitään ylimääräisiä twistejä ympärilleen. Piilovetoketjunkin istuttaminen alkaa jo sujua! 

Olohuoneessamme on matkamuistoja edelliseltä Gardan-reissultamme, ja sinne nämä mekkosetkin taas palavasti tahtovat! Italia kutsuu! Pääsen kaivelemaan Venetsian pitsejä ja gobeliineja; en malttaisi odottaa!

Kesätilkkuilua

En ole pitänyt itseäni tilkkusisustajana. Vaatteiden ompelun sivutuotteena syntyy kuitenkin paljon erilaisia tilkkuja, varsinkin kun olen luonteeltani säästäväinen, enkä raski heittää hukkapaloja pois. Tytön muutto pois kotoa sysäsi liikkeelle projektin, jonka seurauksena jämätilkuista syntyi sitten useampikin tuotos kuin tämä omilleen muuttaneen tyttömme uuteen kotiin ompelemani tilkkupeite: koko on 200 x 250 cm eli 120 cm leveälle sängylle.

En ole koskaan aiemmin työstänyt mitään varsinaisesti tilkkutyöksi tunnustautuvaa, joten otin ensin selville, millä tavalla aloittelija pääsee tilkkutöiden kanssa alkuun. Saumaaminen toki sujuu, mutta päiväpeitteiden kokoaminen, värien sommittelu ja palojen kohdistaminen onkin sitten jo aika iso urakka, jossa en halunnut heti kompuroida. Ompelublogeissa oli hyviä neuvoja ja kädestä pitäen työvaiheita, joiden ohjeita hyödynsin tässä ensimmäisessä työssäni.

Löysin blogeja selaamalla yhden hyvältä ja tarpeeksi yksinkertaiselta vaikuttavan ohjeen, jonka mukaan aloin koostaa täkkiä. Leikkasin erivärisistä puuvillapaloista 60 kappaletta 25 x 25 cm:n palaset, jotka sommittelin ensin lattialle 6 ja 10 palan riveihin. Sen jälkeen kuvasin irtopalat, jotta muistaisin, millaiseen järjestykseen olin alun perin tilkut sommitellut; tämä oli hyvä ohje. Pinosin kuuden palan rivit kymmeneen eri nippuun samassa järjestyksessä - tiukka järjestelmällisyys auttaa pitämään sommitelmista lukua. 

Ompelin ensin kaikki kymmenen kuuden palan poikittaissuuntaiset rivit ja silitin auki kaikki nurjan puolen saumanvarat. Sen jälkeen aloin koota täkkiä pituussuuntaan: tässä vaiheessa piti tarkistaa aina kuvasta, millä tavalla olin sommitellut rivit. Kun sain yhdistettyä kaikki pituussuuntaisetkin rivit, silitin jälleen saumanvarat nurjalta auki. Kankaasta tulee näin litteä ja tasainen. Samankokoisiksi leikatut palat ja yhtä leveiden saumanvarojen silmällä pitäminen helpottavat palojen kohdistamista, mutta hieman erilaatuiset kankaat venyvät silti erityisesti leveyssuunnassa hieman eri tavoin. Palojen nurkissa on aavistuksen verran heittoja, mutta kokonaisuus näyttää silti ihan hyvältä. Käytän kuitenkin suunnilleen samanvahvuista puuvillaa; tässä on esimerkiksi ohuita puuvillasatiineja esim. Rowanilta, Amy Butlerilta, Tula-mallistosta, Tante Emalta ja Marimekolta.

Kun sain koottua peitteen tilkkupuolen, mietin, miten vuoraan puuvillatäkin. Löysin Eurokankaasta valmiin vanutäytteisen peitekankaan, joka on kauniisti kuvioimalla tikattu. Kahden valkean puuvillan väliin jäävä vanu on erittäin ohutta. Ihan halvimmasta päästä tämä ratkaisu ei ole, mutta kokonaisuudesta tulee siisti, kun ei tarvitse huolehtia irtovuoresta. Valmis vanutikkikangas on 14,90 euroa metriltä, mutta sen leveys on 180 cm, joten kangasta ei tarvitse ostaa kahta ja puolta metriä. Ylemmässä kuvassa olen siis levittänyt tilkkuompeluksen vuorikankaan päälle, ja neulaan ensin poikittaisrivit kiinni alukankaaseen. Neulaan kaksi ensimmäistä poikittaisriviä ja rullaan loput tiukalle rullalle, jolloin peitettä on kätevämpi kuljettaa ompelukoneen neulan alla. Aina kun olen ommellut pari riviä, levitän peitteen ja silitän käsin huolellisesti palat auki ja suoriksi ja neulaan ne tiukasti vanuun. Näin reunat eivät pääse vahingossa luisumaan jompaakumpaa reunaa kohti.

Tämä tilkkutäkki on aika huikeaa väri-ilottelua. Ajattelin, että väriä olisi liikaakin, mutta yllättävän harmonisesti eriväriset puuvillat asettuvat toistensa viereen ja korostuvat kiinnostavasti. Tämän peitteen koko on 150 x 250 cm eli 80 - 90 cm leveälle sängylle.

Leveämmän peitteen reunat (artikkelin ylin kuva) huolittelin vain kääntämällä nurjan puolen vanutäkin reunan kaksin kerroin oikealle, näkyviin jää siis valkea reuna. Käännöksistä tuli kauniit, kun käytin kulman huolitteluun tätä ohjetta: Vinon kulman ompeluohje

Tässä peitteessä käytin valmista tummansinistä kanttinauhaa: helppo ratkaisu, ja tummansininen väri kokoaa värit ikään kuin yhteen. Jos huoneen väriä haluaa hillitä, valkoinen tikkipeite syntyy kätevästi vain peitettä kääntämällä :)!

Pojan huoneeseen tein peitteen hieman erilaisista sävyistä ja myös erilaisista kankaista kuin punasävyisen peitteen. Ennen kankaiden leikkaamista pesen kaikki kankaat paloina ja silitän ne. Näin näen, millä tavalla kankaat ja värit käyttäytyvät pesussa ja kutistan palat valmiiksi. Pojan huoneen peitteen väreiksi valitsin enimmäkseen mustavalkoisia sekä sini- ja vihreäsävyisiä puuvilloja. Tässä on aika monta kuosia Marimekolta. Asettelen palat ensin siis lattialle kuvaamista varten, ja tässä vaiheessa pyörittelen paloja aika moneen kertaan uusiksi. Kokonaisuuden näkee jollakin tavalla valokuvasta selkeämmin.

Tämä peite on kooltaan myös 150 x 250 cm. Reunat huolittelin taas kääntämällä alukankaan reunat oikealle puolelle ja tekemällä siistit kulmahuolittelut.

Alukankaana on Eurokankaan valmis tikkipeitekangas ohuella vanutäytteellä - siis samanlainen kuin valkoinen peitekangas - väri on kauniin harmaa ja kuvio kuin tiiliseinän. Peite toimii siis mainiosti yksivärisenäkin.

Toistaiseksi viimeisin tilkkutäkki syntyi jälleen punasävyisenä, sillä leikkasin käsittelemäni kankaat valmiiksi palapinoiksi niin, että neliöitä syntyi useammankin peitteen tarpeiksi. Nämä neliöt ovat vahvasti punaisen eri sävyjä toistavia, mutta lisäsin valkopohjaisia puuvilloja raikastamaan kokonaisuutta.

Ylemmässä kuvassa on lattiasommitelma: rivit pysyvät järjestyksessä, kun pinoan palat oikealta vasemmalle aina samassa järjestyksessä odottamaan ompeluvuoroaan.

Kuvasin punaisenkin peitteen sekä  luonnonvalossa että sisätiloissa: punaisen eri sävyt ovat uskomattoman hehkuvia.

Myös tämän peitteen vuorasin valkoisella tikkivanulla, ja sivut huolittelin kanttinauhalla. Nyt peitteitä olisi jo koko perheelle :)! Olen laittanut kaksi peitettä myyntiin Toriin. Katson, olisiko tuollaisille kysyntää, ja ompelen ehkä lisää sen mukaan. Kovin monta peitettä en ompele, jos niille ei ole tarvetta, sillä materiaalit ovat aika kalliita ja aikaa näihin menee pienen elämän verran :)! Mutta sisustus saa aika uniikin säväyksen.

Tilkkumaniaan en ehkä vielä langennut, mutta tämä oli kyllä hauska ja erilainen ompelukokemus ;)!