perjantai 21. huhtikuuta 2017

Marimekon kuosia ja Aino-kaavaa


Löysin taannoin Oulun Ideaparkin Marimekon outletista tämän vihreäkeltaisen, ohuen puuvillasatiinipalasen, josta ompelin Mekkotehdas-kirjan Aino-kaavalla simppelin puuvillamekon. Olen ommellut paljolti pääasiassa trikootunikoita ja mekkoja, mutta tämä kaava on sen verran väljä ja hyvin istuva, että mekko tuntuu mukavalta päällä. Takana on niskasaumassa piilovetoketju.




Kaula-aukko tulee huolitelluksi helposti ja siististi vuoren avulla. Käytin samaa kangasta myös vuorikankaana, sillä pala on 5 metrin mittainen; siitä jäi vielä ylikin. Vuorikankaan jätin alle hieman lyhyemmäksi kuin päälyhelman. Kaavassa on tilavat sivusaumaan uppoavat taskut.




Kangas on suurine printtikuvioineen iloinen, mutta hyvin yksinkertainen malli pitää kokonaisuuden hillittynä.




Toimivan kaavan variointia


Olen ommellut tällä suosikkikaavallani nyt aika monta erilaista versiota. Olen saanut upotettua Majapuun erilaisia hienoja Art Gallery -trikookuoseja yksivärisen trikoon kaveriksi. Tässä allaolevassa trikoossa on sadunomainen tunnelma: kaksi pupua katselee kuuta kukkakedolla, mutta kuva piiloutuu.


Yllä on etuopuolen yksityiskohta. Alla on tunika edestä, sivusta ja takaa: takana on yksi helmaosa vaaleanpunaista trikoota.



Tässä pitkähihaisessa ja tasahelmaisessa kaavamuunnelmassa on myös  Art Galleryn trikookuvio. Kuten yksityiskohdasta voi nähdä, kuviossa on koivun runkoja ja harakoita kiinnostavan japanilaishenkisessä tunnelmassa.




Alla olevassa tasahelmaisessa hihattomassa versiossa on Art Galleryn pehmeä kukkatrikoo.






















Alla on Kwik sewin peplumhelmainen malli sivukiiloilla. Tämä malli tuntui suorastaan yksinkertaiselta verrattuna edeltäviin, monesta palasta koostuviin sommitelmiin.










Uusi kotiateljee ja korutöitä

Lastenhuone tyhjeni kerrossängystä ja leluista. Jäljelle jäivät valkeat raitatapetit ja lastenhuoneen satumetsä, joka on säilynyt yllättävän siistinä :)! Huone ei ole kovin suuri, ja se on juuri sopivan kokoinen uudeksi ateljeehuoneekseni.



Siirsin kaikki ompeluharrastukseeni tarvitsemani hyllyt ja työpöydät uuteen huoneeseen. Pöytä sopii ikkunan alle mukavasti, ja hylly tuli samalla siivottua ja järjesteltyä uudestaan.


Työpöydän ja hyllyn väliin sopii mukavasti pari irtonaista tarvikehyllyä ja korutarvikkeden metallilipasto. Siinä ne ovat mukavan lähellä ja käden ulottuvilla, kun inspiraatio iskee.


Seinustalla on mukavasti tilaa vaatetangoille ja sovitusnukelle. Harmittavasti seinän kokoinen peili jäi jumppahuoneeseen, mutta lähellähän se on sielläkin.




Korutöitäkin olen askarrellut taas pitkästä aikaa jonkin verran. 
Olen tehnyt avainriipuksia koruvaijeriin, sillä siima ei ole
osoittautunut kovin vahvaksi materiaaliksi. Se kuluu ja napsahtaa poikki yllättävän herkästi, joten olen tehnyt tilalle vaijerikoruja.

Toivottavasti nämä kestävät paremmin, mutta aika näyttää!
Vain kokeilemalla selviävät parhaat materiaalit ja tekotavat.






sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Palapeliä Butterick-kaavoilla

Tilaamistani kaavoista aika moni on osoittautunut pettävän yksinkertaisen näköisestä ulkomuodosta huolimatta kohtuullisen haastaviksi toteuttaa. Tämä Butterick-kaava on kuitenkin yksi suosikeistani, sillä siihen voi hyödyntää erikokoisia ylijäämäpaloja. Saumat on helppo ommella ja huolitella, sillä ne ovat suoria ja aivoni vain yksinkertaisesti pitävät haasteista!




Viistoon leikatut palat asettuvat helmassa kivaan sahalaitakuvioon, mikä on virkistävän erilainen helmatoteutus. Helposta ommeltavuudesta huolimatta esimerkiksi sivupalat luovat myös mukavia vinosaumoja ja hieman erilaista ulkonäköä. Kaksivärisessä toteutuksessa on oliivinvihreää ja luonnonvalkoista joustofroteeta. Hihaton tunika on siis silti lämmin.



Alla on kaavan erilaisia versioita ja esitys palojen leikkuusuunnasta. Ihan pienet hukkapalat eivät sovellu, sillä palat asettuvat langansuuntineen vinoon kankaalle, joten väljyyttä täytyy kuitenkin olla jonkin verran. 




Kävin Ideaparkin Marimekon outletissa, ja joskus käy näin hyvä tuuri, että palalaarista löytyy todella kivoja yllätyksiä. Oranssikuvioinen kolmen metrin viskoosin tyyppinen, ohut trikookangas on todella kaunis, ja siitä tuli Butterickin kaavalla todella kiva versio. Kontrastina käytin tummansinistä trikoota.



Tässä tunika edestä ja takaa. Kaulus asettuu pehmeän ja ohuen trikoon ansioista todella kauniisti ja tekee mallista pukevamman kuin ihan tavallinen hihaton pusero tekisi. Malli istuu todella hyvin.



 Alla helman yksityiskohtaa.