Marimekkoisia puuhapusseja ja muuta retroa

Ennen joulua innostuin aika paljon meikkipussin kaavasta, jonka työkaverini minulle netistä vinkkasi. Kun löydän jonkin kivan toteutustavan tai kaavan, teen tyylilleni uskollisesti aika monta "harjoituskappaletta" :). Artikkelin lopussa on muutama kuva lisää erilaisista pussukoista. 

Työohjeet tähän meikkipussiin löytyvät osoitteesta http://villajavilla.blogspot.fi/2014/09/diy-meikkipussi-tai-penaali.html 

Tähän aikaan vuodesta tekee aina jostakin syystä mieli ommella jotakin keveää ja kesäistä. Ehkä eteenpäin on aina tekevän mieli - ja kesä on alituinen unelmien kohde. Lyhythihaiset tunikamallit ovat käteviä myös pitkähihaisen alupuseron tai neuleen kanssa, ja niillä vaihtaa pukeutumisen ilmettä nopeasti.

Tilasin Majapuun trikoista useammankin kauniin version, joista teki mieli ommella jotakin kevytmielistä. Tässä yhdistin Ruusut-trikoota mustan yläosan kanssa. Kaava on Hilma  Mekkotehdas-kirjasta. Vaaleanpunainen pitsinauha tekee kokonaisuudesta jotenkin viiskytluvun henkisen - ja tämä on ihan siskoni näköinen :)!

Hilma-kaavalla toteutin myös tämän vielä keveämmän viskoositrikoisen version. Kangas on Eurokankaasta.

Pidän tämän kaavan naisellisesta muodosta ja runsaudesta, joita monet rypytykset tuottavat. Kuminauharypytystä on kaikissa muissa reunoissa, paitsi helmassa. Vyötärönkin laskokset asettuvat kauniisti kuminauhan ansiosta.

Tämä seuraava projekti oli kiva haaste. Sain sukulaiselta valmiin tunikan ja kankaan, josta voisin toteuttaa uuden samanlaisen. Piirsin siis käytössä olevasta puserosta kaavan, ja aluksi halusin treenata kaavojen istuvuutta omalla kankaalla, jotta voisin tarvittaessa muokata vielä mallia istuvammaksi.

Henkilö, jolle tein kaavat mallitunikasta, on pitkä ja hoikka, joten tämä pituus on hänelle sopiva. Itselleni muokkaisin yläosaa lyhyemmäksi, jolloin sauma tulisi omalle kropalleni pukevampaan kohtaan. Harjoitteluversioon käytin Majapuulta tilaamaani Kaunokki-trikoota.

Tunikassa on suora siluetti, jonka etukappaleeseen tulee keskisauman reunoihin upotetut sivutaskut. Taskut reunustin mustalla resorilla.

Asiakkaan kangas on ohutta, kaunista joustocollegea. Hihojen pituus on kolme neljäsosaa, ranteet paljaaksi jättävä toiveen mukaan.

Joskus mietin, mikä järki siinä on, että otan ompeluksistani kuvia ja tuon niitä tänne virtuaalipöytälaatikkooni. Teen aika paljon ompeluksia, jotka lähtevät saman tien muille käyttäjille, ja jälkeenpäin en välttämättä enää muista, mitä kaikkea olen tehnyt. Joku kangas on ollut erityisen hieno tai jokin malli tai toteutustapa kiva, ja selatessani albumeitani voin "keksiä" jotakin aina uudestaan. Jos joskus haluan vaihtaa tyyliä, en enää ota kuvia pelkästään vaatteista, vaan kuvaan enemmänkin tilaa, jossa vaatteen käyttäjä on tai tunnelmaa tai jotakin muuta vaatteen ympärillä olevaa asiaa. MInun pitäisi vain hankkia parempi kamera ja malli, joka poseeraisi mielellään :).

Pussukkainnostukseni lähti siis sananmukaisesti ihan käsistä, kuten minulla usein käy :)! Ompeleminen on minulle päänsisäistä nollausta. Olen tullut siinä jo sen verran nopeaksi, että nollatakseni kunnolla höyryävän pääni, minun pitää tehdä sarjatuotantoa. Leikkaan siis nippuun kaikkea mahdollista päälykankaasta vuoriin ja hamstraan vetoketjuja Löytö-Palan edullisesta vetskarilaarista.

Kun minulla on ompelupöydällä kasa tarvikkeita, alan ommella - pyöräytän helposti kymmenen kerralla. Onneksi tässä kohden tuli joulu, pussukoille löytyi osoitteet ja pahin pussukkainto ehti helpottaa. Minun on vain ihan pakko kokeilla kaikkia mahdollisia kankaita, miltä ne näyttävät, ja saman kankaan kohdalla erivärisiä vetoketjuja: ne tuottavat äkkiä hyvin erinäköisiä lopputuloksia.

Kesällä löytämäni Melli mello -kankaat tuli upotettua näihin ylellisen näköisiin meikkipussukoihin. Puuvillasatiiniin ja kaikkiin muihinkin puuvillaisiin kankaisiin hain tukea vahvasta liimatukikankaasta, joka silitetään päälykankaan nurjalle puolelle. 

Kahvaan ompelen oman tuotemerkkini, joka sijoittuu välillä oikeinpäin, välillä ylösalaisin. En ole vielä keksinyt, miten muistaisin ompeluvaiheessa, kummin päin saunojen väliin kahva pitää kiinnittää, jotta se tulisi aina samalla tavalla. 

Tätä pussukkaa on siinäkin mielessä aika vinkeä tehdä, että suurin osa työstä - lähes valmiiksi saakka - työstetään nurjalta puolelta. Valmiin tuotoksen näkee vasta lopuksi, kun pussukan kääntää oikeinpäin vuoriaukon kautta.

Pienemmistä paloista tein ihan yksinkertaiset pussukat esimekiksi tableteille. Musta Klapit-puuvillasatiini on suomalaisen Merja Palinin designia.

Tällaisiin pikkupusseihin tulee kivasti luonnetta erilaisten, rouheiden vetoketjujen kautta.

Tabletit tai vaikkapa kynsilakkapullot pysyvät matkan aikana turvassa pehmeän vuorauksen ansiosta. Tilkkupeittoihin käyttämästäni ohuesta vanutikkikankaasta jäi sopivia hukkapaloja.

Vallilan Oulu-aiheisista puuvillakankaista jäi myös pieniä hukkapaloja, joista työstin vetoketjupussukoita. Säläähän maailmassa riittää, ja järjestys pysyy yllä, kun sen piilottaa säläpusseihin :)!

Harjoittelemalla mestarien jäljille

Jotta osaisi piirtää yhden hyvän viivan, täytyy piirtää tuhat huonoa ensin, sanotaan. Tällä tavoin perustelen itselleni sen, että ompelen aina uudelleen ja uudelleen lempikaavojani varioiden kaikista mahdollisista kankaista tunikoita, liivimekkoja ja paitoja. Harjoittelen parasta mahdollista jälkeä, ja kriittisyys kasvaa sitä mukaa, kun taito karttuu. Puseroita ja tunikoita olisi minulla jo useampaa elämää varten, mutta onneksi lähipiiristä löytyy myös muita käyttäjiä, joille tuotokseni kelpaavat.

Elämä on hyvää, kun voi tehdä niitä asioita, joista nauttii. Pitää vain löytää ne asiat, joiden tekemisestä nauttii. Kun taito karttuu, alkaa kiinnittää huomiota entistä enemmän yksityiskohtiin, ja ymmärrys lisääntyy, millä tavoin kankaat laskeutuvat ja kuinka luodaan muotoja.

Erilaiset kankaat käyttäytyvät eri tavoin, jolloin lopputuloksetkin ovat erinäköisiä. Tämä hihattoman liivimekon kaava on yksi suosikeistani, ja olenkin muokannut sitä monella tavalla aina vain istuvammaksi. Olen kokeillut malliin erilaisia kauluksia, hihoja ja taskuja, ja yksityiskohtina esimerkiksi nappeja.

Tähän liivimekkoon löysin paksua neulekangasta Eurokankaan palalaarista, ja pala riitti juuri ja juuri hihattomaan malliin. Kangas oli hyvin edullinen löytö, ja kun löysin sen, näin silmissäni juuri tällaisen kivan retrohenkisen toteutuksen - savupiippukaulus on maltillisen matala, ja ryhdikkään kankaan ansiosta se on jämäkkä. Hihansuissa on sinivalkoraidallen resori, ja sivusaumoissa on upotetut taskut. Tämän kätevämpi ei arkityövaate voisi olla!

Minulle ei ole tärkeintä se, että saan ompelemalla itselleni aina vain uusia vaatteita. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu, kun työstän ja työstän laskemattoman määrän tunteja erilaisia tekniikoita, kankaita, leikkauksia ja saumoja. Minä saan siitä näkymätöntä pääomaa - taitoa.

Tosi-TV-sarjoista minulle mieluisin on Muodin huipulle-sarja. On suorastaan maagista seurata, kun suunnittelijat muotoilevat kankaista uskomattomia toteutuksia todella lyhyessä ajassa. Ideoiden lisäksi taitavimmista töistä käy ilmi myös, mikä merkitys huolellisella työstämisellä on lopputuloksen yksityiskohtien kannalta. Taidokas räätälöinti kertoo siitä, että taitoa on kartutettu lukemattomien työtuntien kautta. 

Tässä on samainen kaava myös  tukevasta neuleenkaltaisesta jerseystä. Materiaali on paksua ja lämmintä. Lisäsin kaulukseen tässä versiossa korkeutta reilusti ja mustat napit miehustaan. Hihansuut huolittelin kääntämällä ja tikkaamalla kaksoisneulalla.

Sivusaumaan on upotettu myös taskut, ja ne onnistuvat olemaan lähes näkymättömissä. Näitä hihattomia liivihameita varten ompelin myös muutaman värikkään pitkähihaisen paidan alla pidettäväksi. Molemmat trikookankaat on Marimekon printtiä.

Toisinaan vaatteen juju voi olla ihan pieni yksityiskohta, kuten tässä tytölleni ompelemassa hihattomassa liivihameessa. Kangas on rauhallista harmaata neuletta, ja kiinnitin miehustaaan yhden suurenmoisen helmiäisnapin, jossa on ihanan hehkuvat värit. Nappi on kuin rintakoru.  

Tämä mustavalkoinen kangas on hyvin ohutta neuloskangasta, melkein läpikuultavaa. Tämäkin neule tuli tytölleni, joka onneksi pitää suunnilleen samanlaisista puseroista - sekin on yllättävän mukavaa, kun näkee, kuinka hyvältä oma tekele voi näyttää toisen päällä :)!

Iki-ihana perhosdigiprintti on kesäisen kevytmielinen. Tämä menee kauluksineen kivasti myös neuletakin kaverina!

Toisinaan hetken verran kyllä miettii, voiko naisihmisellä olla liikaa puseroita ja tunikoita - sitten ajattelee, että ei voi olla. Alla olevan liivimekon kangas on digiprintattu ihan oikean palmikkoneuleen näköiseksi, mutta se on lämmintä joustocollegekangasta Majapuun mallistosta.

Ja samalla kaavalla syntyy varioiden myös pitkähihaisia tunikoita. Kun omeplee paljon, myös nopeus lisääntyy varmuuden myötä, ja päivässä ompelee helposti useammankin puseron. Se on toisaalta myös hieman sääli, sillä nautin paljon myös kaikista ompeluun liittyvistä työvaiheista. 

Tämä alla oleva Butterickin kaavalla tehty tunika on hyvä esimerkki siitä, kuinka toisto tuo varmuutta ja lisää nopeutta. Muistan, kun ensimmäisen kerran tavasin kaavan englanninkielisiä ohjeita ja katsoin kauhuissani palapelin näköistä sekamelskaa, josta olisi täytynyt lähteä kokoamaan järjellisen muotoista vaatekappaletta. Eri palojen piirtämiseen, leikkaamiseen ja kankaiden asetteluun meni aluksi kokonainen päivä, mutta kun olen tehnyt samat työvaiheet varmaankin jo kymmenen kertaa, vaate on jo sormieni lihasmuistissa. Hurautan palapelistä halutessani jo useamman eri version muutamassa tunnissa. 

Lisää kuvateksti

Kankaina tässä tunikassa on Ikasyrin trikoo ja suklaanruskea joustovelouri. Ihan voittamaton oloasu!

Tämä seuraava malli on samaisesta ohuesta neulekankaasta kuin aiempi, mutta tähän ideoin erilaisen ykstyiskohdan. Takaosassa on etuosan tavoin kaksi palaa, mutta lisäsin keskikohtaan takaosan alahelmaan pitkittäisen pitsikaitaleen, ja lopputulema oli yllättävänkin onnistunut. Tunikan luonne muuttuu takaosan yksityiskohdan vuoksi.

Pitsin istutus vaatii huolellisuutta, jotta se asettuisi suoraan pystysuunnassa: neulekangas venyy hieman eri tavalla kuin ohut pitsi. Eteen lisäsin korumaisen napin miehustaan.

Yksityiskohtien hioutumisen taitoa voi seurata esimerkiksi, millä tavoin piilovetoketjun istuttaminen onnistuu nykyisin verrattuna siihen, mistä aloitin. 

Tämä ihana puuvillaviskoosi on Löytö-Palasta, ja toteutin sen Suuren Käsiyölehden kaavalla. Eteen tai taakse solmittava nauha tekee tästä puserosta ihanan naisellisen.

Ja vielä yksi esimerkki yksityiskohdista: Suuren Käsityölehden mekkokaavalla tein ihanan lämpimästä loimusametista tämän version, johon lisäsin savupiippukauluksen ja kaulusta kurissa pitävät tampit nappeineen kauluksen sivuun.

Tämän mekkosen kanssa ei vilu yllätä, kun pikkutunneilla kömmiskelee kotiinsa lumisateesta.