sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Ideoista toteutukseen

Hyppy uuteen ja tuntemattomaan

Kun joskus sattumalta näkee jonkin uudenlaisen ja kiinnostavan leikkauksen tai kuosiyhdistelmän, saa se aikaan ahaa-elämyksen. Tämä mustavalkoinen malli syntyi tällaisen visuaalisen mielikuvan tuotoksena. Yhdistin kolmenlaista trikoota ja mustavalkoraidallista resoria hieman omaperäisellä tavalla, ja lopputulos ei ole ihan täysin sellainen kuin mielikuvissani - mutta ihan kiva ja toimiva. Takana on yhtenäinen selkämys mustasta trikoosta, hiha on kolmasosapituinen. Edessä on mustavalkoraidallinen yläosa, graafinen mustavalkoprintti helmassa ja vyötäröön on sivusaumoihin upotettuna päälyhelma, jonka jätin edestä auki. Koko mallin muokkasin trikoopuseron peruskaavasta, päällimmäisen helman mittasin leikatessa sopivan mittaiseksi.                                             
                                                                         


Hihaton neuletunika syntyi yhtenä koleana sadepäivänä, kun löysin hyllystäni tämän lämpimän, ohuen neulekankaan palan. Tein mallista hihattoman, koska kangasta oli aika vähän, ja kaulukseksi ompelin pehmeästä trikoosta savupiippuversion.



Tämä seuraava punainen  ja alempana oleva sininen pusero syntyivät myös mielikuvien pohjalta. Muokkasin peruspuseron kaavaa: lisäsin toisesta kaavamallista kyynävarsimittaisen trumpettihihan ja helmaan 20 senttisen trikooresorikaitaleen. Hihansuut ja kaula-aukko on huoliteltu samasta ohuesta trikooresorista kuin helmassa on. Lopputulos on erittäin hyvin istuva ja mukava arkipusero.



Punaisen puseron ompelun tarkoitus oli itse asiassa testata kaavaa tähän seuraavaan puseroon, josta minulla oli aika vahva mielikuva. Löysin Eurokankaan palalaarista pehmeää joustosamettia, joka on aika juhlavaa materiaalia ja viereisestä palalaarista palasen tummansinistä pitsineulosta, joka tuntui pyytävän samettia kaverikseen. Muokkasin siis kaavaa sillä tavoin, että leikkasin sekä etu- että takakappaleen yläosiin pitsit ja hihojen suihin lisäsin pitsikalvosimet. En ollut vielä sovitusvaiheessa ihan varma, lisäänkö helmaan trikookaitaleen vai jätänkö liehuvaksi. Seuraavana päivänä lisäsin helmaan kuitenkin kaitaleen. Kaula-aukon huolittelin kapealla trikooresorikaitaleella.














                                                                     







Toukokuun lopun helleaalto houkutteli ompelemaan kesämekkoja. Huikean hieno perhostrikoo on Ikasyriltä, ja herkullinen ananastrikoo Löytö-palasta.


      


Keväisiä juhlia varten ompelin myös hieman vaativamman juhlamekon Marimekon ohuesta puuvillasatiinista. Piilovetoketjujalan hankkiminen oli yksi parhaista sijoituksista pitkään aikaan! Vetoketjun saa todella kätevästi upotettua takasaumaan näkymättömäksi!
                                                                    



Olin jo aikoja sitten päättänyt, etten ala housujen kanssa millekään, sillä kaavojen sovittaminen istuvaksi on aika mahdotonta tai ainakin haastavaa. Kun kohdalle sattuu kuitenkin kangas, jota on pakko kokeilla työstää, ei auta kuin tarttua haasteeseen :). Tässä on ohuesta sretch-puuvillasta elämäni ensimmäiset ompelemani housut, ja ne onnistuivat ihan kohtuullisesti. En arvannut, kuinka paljon enemmän housuihin menee kangasta kuin tunikoihin, joten jouduin hieman palastelemaan lahkeita ja käyttämään kankaasta värillisen osion hieman eri tavalla kuin olin ajatellut. Malli on Ottobre-lehdestä, sivussa on mukava kiilayksityiskohta.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti