Peruspaitasten ompelu ei ole vähään aikaan tuntunut tarpeelliselta, sen verran on kaappeihin jo kertynyt erilaisia versioita. Haen jonkinlaista omaa tyyliä, enkä ole vielä varma, mikä se on: pidän väreistä, mutta jonkilaista balanssia olen selvästi hakemassa.
Olen myös aika rohkeasti lähtenyt muokaamaan peruskaavoja eri suuntiin. Kaikki kokeilut eivät ole niin onnistuneita, mutta jotkut ideat toimivat aika hyvin. Tämä seraava mekko onnistui ihan mukavasti pehmeästi laskeutuvan mutta sammalla riittävän jämäkän elastaanitrikoon ansioista.
Kesätoppeja teen paljon lisää, kunhan säät alkavat suosia. Jos teen niitä liian monta etukäteen, helteet jäävät kuitenkin tulematta :).
Tämä joustovelourkokeilu oli mielestäni onnistunut: tein paloista tuubihuivin. Vaikka materiaali on erittäin käyttökelpoinen vauvanvaatteisiin, pehmeys tuntuu erittäin hyvältä myös aikuisen poskea vasten. Aion tehdä lisää näitä syksymmällä, jos idea tuntuu vielä silloin hyvältä.
Seuraava puolihihaisen puseron kaavamuunnos on myös yksi hyvin onnistuneista. Pehmeästi laskeutuvan trikoon lisäksi kangas voi olla puuvillaa tai pellavaa - kaula-aukko on säädettävä nyörikujan ansioista, ja helman pituutta voi säädellä helmakuminauharypytyksen avulla.
Hehkuvan punaoranssi paita kutsuu rentoja, lämpimiä pihakelejä.
Lämmin villasekoiteneulos on syksyinen. Ja sitten minulla on taas puseroja liikaa :).
Tämä seuraava on minun versioni farkkumekosta. Löysin tämän hienokuosisen joustofarkkukankaan Eurokankaan palalaarista, ja täytyy sanoa, että oli hyvä löytö!
Tästä seuraavasta en ole ihan niin varauksettoman innoissani. Tein Modan kaavoilla jättimäisen työn: jokainen raita on erikseen ommeltu. Esityö palojen leikkaamisessa, järjestämisessä, kohdistamisessa ja ompelemisessa oli ihan järjetön. Vaikka Modassa mekko näyttää todella hyvältä pitkän ja kapean mallin päällä, toista se on näin juurevan suomalaisnaisen yllä :).
Poikani kommentti, kun hän näki mekon ylläni: Ai, Kärppäfanin yöpaita! (Jääkiekkoseuran tunnusvärit). Voi olla, että tekele ei lunastanut kaikkia niitä harmituksenhuokauksia ja luvuttomia tunteja, jotka sen seurassa vietin.
Ja aina jotain tulee pikkuisilleni - hupiakin pitää olla :)!
