Pipomaniaa!
Innostuin ompelemaan jämäpaloista ohuita välikausipipoja, kun niille olikin mukavasti kysyntää. Värit ovat virranneet taas käsieni lävitse, ja aurinko on on myös näyttänyt voimansa uskomattoman aikaisilla kevätkuumilla ilmoilla nyt maaliskuun lopun kunniaksi.
Minua ovat nyt inspiroineet jostakin syystä vihreän ja sinisen eri sävy. Sinistä työstän nyt, kun tulin vaihtaneeksi saumuriini siniset langat, mutta vihreä ja keltainen perhoskuvio on aika varma kevään enne. Tunikamekossa on isot taskut edessä, mutta ne piiloutuvat aika hyvin kuosiin.
Ikasyriltä tilaamani Suttupitsi on aika makea kangas; hyvin pehmeä ja joustava. Olen aika ylpeä sivutaskujen onnistumisesta: Tilly Walnesin kirjassa Pistoksissa on hyvin simppeli ohje, kuinka taskut saa upotettua sivusaumaan todella siististi.
Marimekon outletista löysin todella hienoa pellavasekoitetta, joka oli aika haastavaa taivutella siististi pikkupaituliksi. Nelikulmainen kaula-aukko on mielestäni kaunis.
Vedensinivihreä trikoo hulmahti aika luontevasti laskeutuvaksi topiksi; vyötäröllä on nauhakujaan pujotettu vyökaitale. Pyrin siihen, että jokaisessa ompeluksessa on jokin taidollisesti uusi yksityiskohta, vaikka pienikin - tässä topissa se on napinläpisovelluksella ommeltu nyörikujan aukko. Onnistui ihan mukavasti, vaikka yksityiskohtana sitä ei kukaan edes huomaisi :)!
Tämän Nanson sinisen trikootunikan juju on savupiippukaulus - sopii tähän pehmeästi laskeutuvaan trikooseen todella hyvin. Alle se toki vaatii jotakin hieman peittävää :).
Aina silloin tällöin ompelen myös pikkuisilleni tarpeen mukaan. Ikasyriltä tuli yllätyspussissa tämä humoristinen salmakkihaikaratrikoo, josta ompelin sekä pienelle tytölle että pojalle. Ylijäämäpala taipui pääpannaksi.
Laadukas R-collectionin interloc-trikoo ja Nanson mustavalkoinen päätyivät myös mukaviksi käyttövaatteiksi sekä tytölle että pojalle.
